Virallisen vaatettajan painostuksen tulos

13.4.2011

Outi Moilala

Tarvitsen sateenpitävät ulkoiluhousut kesäksi ja suunnistan urheilukauppaan. Kaikki rekeissä roikkuvat ovat mustia, joten värin valitseminen ei tule olemaan ongelma. Lapuissa lukee teknisten keksintöjen monimutkaisia nimiä: DrymaxX, Softshell, Paclite. Mistä ihmeestä tietää, mitkä näistä tarkoittavat vedenpitävyyttä?

Ennen kun pyydän myyjää, yritän raakata brändejä, vaikka se onkin aika vaikeaa. Mitä tiedetään esimerkiksi melko hintavien Haltin tuotteiden vastuullisuudesta?

Halti on saavuttanut Suomessa niin vahvan aseman, että se tavoittelee suurinta kasvua ulkomailta. Saattaa olla, että meikäläinen talvi asettaa ulkovarustukselle niin kovat vaatimukset, että vähintäänkin brändiyrityksen on oltava yhtä arktisilta leveyksiltä kun tuotteiden käyttäjät. Varusteet on toivottavasti testattu kestämään kylmää, loskaa ja kaikkea muuta mitä maassa täällä nyt on. Hyvä jos näin on.

Halti on suomalaisten urheilijoiden ja huoltajien virallinen vaatettaja kesä- ja talviolympialaisissa.

Ammattiliitot ja järjestöt yrittävät saada olympialaisten vermeitä vastuullisemmin tuotetuiksi, ja painetta on laitettu myös Haltiin. Jonkinmoisella tuloksella.

Haltin vaatteista, jalkineista, teltoista ja muista tuotteista 96 prosenttia tulee niin sanotuista Aasian riskimaista eli maista, joissa on paljon työoikeuksien loukkauksia. Reilusti yli puolet tuotteista tulee Kiinasta ja yli neljännes Vietnamista. Muutamat prosentit jää Intialle ja Virolle ja prosentti Portugalille.

Haltin alihankkijatehtailla ei aikaisemmin tehty yhteiskuntavastuun tarkastuksia. Finnwatchin vuoden 2009 lopulla tekemän kyselyn jälkeen Halti on liittynyt tehtaita valvovaan yritysvetoiseen Business Social Compliance Initiative -järjestelmään. BSCI on järjestöjen kritisoima varsinkin siksi, että aloitteessa ei ole mukana kansalaisjärjestöjä eikä ammattiyhdistysliikettä.

Minulla ei sinällään ole mitään sitä vastaan, että tuotteet valmistetaan riskimaissa. Vastuun kantamisessa välttämättömät ovat pitkäaikaiset alihankkijasuhteet. Jos tuotanto on Aasiassa, tehtaiden työoikeuksien toteutumista pitää valvoa, mutta myös brändiyritykseltä on vaadittava vastuuta.

Brändiyritys valitsee ja mahdollisesti vaihtaa alihankkijat, kilpailuttaa hinnat ja määrittää toimitusajat. Jos kappalehinta on kovin matala, tehtaan on vaikeaa tai mahdotonta maksaa enemmän palkkaa. Ja jos toimitusajat ovat tiukat, yötöihinkin saattaa joutua. Päivätyön jälkeen.

BSCI ei ole paras mahdollinen järjestelmä varsinkaan brändiyritysten vastuullistamisessa, mutta on sekin parempi kun Haltin aiempi tilanne ilman mitään vastuutarkastuksia.

Päätän valita ne housut, jotka istuvat tarpeeksi hyvin, ja jotka oletan melko laadukkaiksi. Brändistä riippumatta. Siinäkin on kriteeriä tarpeeksi. Toivon myyjältä vastuullisesti tuotettuja ja kestäviä vaatteita.

Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet