Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

BSCI ei ole taikasana

Mikael Ahlfors

Vikatikki-blogi.
Mikael Ahlfors

23.6.2010

Outi Moilala

Ostin Noa Noasta ohuen puuvillapuseron, jossa on hillittyjä sinisiä pystyraitoja valkoisella pohjalla. Se on vanhahtavan tyylinen, kuten yrityksen kaikki vaatteet ja sen selkään on joku väkertänyt 21 pientä ja siistiä vekkiä ja hihoissakin niitä on kahdeksan. Vekit saavat puseron istumaan hyvin.

Kysyin myyjältä, missä ja millaisissa olosuhteissa pusero on tehty. Ne tehdään samoissa tehtaissa kun kaikki vaatteet yleensäkin, hän vastasi. Hymyilin. Niinpä.

Noa Noa on tanskalainen ja se kuuluu yritysten perustamaan ja johtamaan BSCI-järjestelmään, joka valvoo tehtaiden työoloja. BSCI tulee sanoista Business Social Compliance Initiative.

BSCI:hin nojaa vastuussaan muutama muukin, kuten Kesko (Anttilat, K-citymarket, Intersport, Kesport, Budget Sport) ja S-ryhmä (Sokos, Prisma, S-market, Pukumies, Mick's), Stockmann ja sen Hobby Hall, Seppälä ja Lindex. Nanso Group, Kappahl, Esprit, Gant, Gerry Weber, Gina Tricot, JC, Marc O'Polo ja Lidl. Polarn O. Pyret, s.Oliver, Tokmanni ja Tom Tailor.

Mitä vastuullisen kuluttajan pitäisi tietää? Onko BSCI luotettava?

BSCI on kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan hampaissa erityisesti siksi, että järjestelmä on yritysten keskinäinen, eikä sen johdossa ole ay-liikettä tai kansalaisjärjestöjä. BSCI ei anna esimerkiksi tarkastustietoja julkisuuteen kuin perustilastoina.

Clean Clothes -kampanja suosittelee niitä vastuualoitteita, joiden johdossa on yritysten lisäksi järjestöjä, kuten Fair Wear Foundation, Fair Labor Association, SA8000-standardi ja Ethical Trading Initiative. Yksikään suomalainen yritys ei kuulu näihin. SA8000-standardi on vain tehtaille, ja sen hankkimista suosittelee alihankkijoilleen Kesko.

BSCI:n jäsenyritysten alihankkijoita tarkastavat sinänsä luotettavat tahot eli samat tarkastusyritykset, joilla on oikeus tarkastaa SA8000-standardin toteutumista tehtailla. Väärinkäytöksiä paljastuu, mutta mikään valvontasysteemi ei ole aukoton.

BSCI:n ohjeisto on löysempi kuin mainitsemieni muiden järjestelmien. Palkkojen on oltava paikallisen lain mukaisia. Minimipalkoilla ei useinkaan tule tuotantomaissa toimeen. Säännöllinen työaika ei saa ylittää 48 tuntia ja 12 tuntia ylityötä viikossa.

Ay-liike ja kansalaisjärjestöt olisivat arvokas linkki tehtaille kansainvälisten verkostojensa vuoksi.

Lähinnä olen pohtinut sitä, miksi vastuunsa tosissaan ottava yritys liittyisi BSCI:hin, kun järjestöjen hyväksymiä ja tiukempia järjestelmiä olisi. BSCI:ssä brändiyrityksillä ei ole oikeastaan mitään velvoitteita. Niiden ei tarvitse maksaa tuotteista korkeampaa hintaa ja sertifioinnitkin maksaa yleensä tehdas.

Kirjoittaja on tutkinut vaatetusalan vastuullisuutta. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.







Viite