Tarkastaa vai kehittää?

7.7.2010

Outi Moilala

Keskon yhteiskuntavastuun asiantuntija Helena Frilander antoi minulle yhdellä lauseella ajateltavaa ainakin puoleksi vuodeksi.

”On ilmeistä, että mekaanisella auditoinnilla ja tavarantoimittajien reputtamisella ei paranneta työoloja pysyvästi...” Frilander sanoi.

En ole kysynyt häneltä, mitä hän lauseella tarkemmin ottaen tarkoitti. Omassa päässäni tapahtunut ajatusprosessi oli mielenkiintoinen.

Helena on oikeassa. Olen peräänkuuluttanut ulkopuolisten yhteiskuntavastuutarkastusten merkitystä. Se ei ole kuitenkaan olennaisinta.

Tehtaiden tarkastaminen on lähtenyt brändiyritysten tarpeesta osoittaa kuluttajille, että tuotteet on valmistettu vastuullisissa olosuhteissa. Mikä on sinänsä hyvä. Mutta.

Mitä tehdään reputtaneille? Jätetäänkö ne oman onnensa nojaan?

Ollaanpa hetki tehtaan johtajia. Bangladeshilainen tehtaamme haalii kokoon rahat vastuutarkastusta varten. Se reputtaa. Se tarvitsisi lisää rahaa, jotta se voisi investoida ja vaikkapa nostaa palkkoja, ja sen jälkeen maksaa uudesta tarkastuksesta. Tilaajat ovat kuitenkin siirtyneet tilaamaan muualta.

Seuraa toinen kysymys: Onko yhteiskuntavastuu vain tarpeeksi rikkaiden mahdollisuus?

Hommahan menee kärjistäen nyt niin, että yhteiskuntavastuu on ulkoistettu kehitysmaiden tehtaille. Tehtaat ovat äärimmäisen hankalassa tilanteessa, kun tilaajat kilpailuttavat jatkuvasti eri puolilla maailmaa, ja hinnat ovat hyvin alhaiset ja toimitusajat lyhyet.

Tilaajien pitäisi ehdottomasti kantaa kortensa kekoon sitoutumalla tavarantoimittajiinsa ja ongelmien ilmetessä kehittää olosuhteita eikä katkaista liikesuhdetta.

Viime tekstissä mainitsemani järjestöjohtoiset vastuualoitteet puhuvatkin nettisivuillaan työolojen kehittämisestä tarkastamisen sijaan, vaikka nekin kyllä tarkastavat. Myös yritysjohtoinen BSCI puhuu sivuillaan kehittämisestä, ja siihenkin sisältyvät tarkastukset.

Tärkein ero yritysjohtoisten ja järjestöjohtoisten aloitteiden välillä on mielestäni se, mitä brändiyrityksiltä vaaditaan. Järjestöjohtoisten aloitteiden brändiyritykset kehittävät myös omia ostokäytäntöjään.

Myös BSCI järjestää jäsenilleen koulutusta aiheesta, mutta koska BSCI:n johdossa on vain brändiyrityksiä tai niiden etujärjestöjä, brändiyritysten ostokäytännöiltä puuttuu ulkopuolinen tarkastaja.

Pitänee kysyä joskus Helenalta, mitä hän suosittelisi.

Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä freelancer-tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet