Orjasokeria Suomeen

19.12.2019 17.59

Riikka Suominen

Ruotsi hankki 1700-luvun lopulla itselleen vaihtokaupalla siirtomaaksi pienen Saint-Barthélemyn saaren Karibialta. Saarella käydystä orjakaupasta hyötyi myös Ruotsin valtakunnan itäinen osa eli Suomi. Esimerkiksi Turun sokeritehtaan sokeri saatiin orjaplantaaseilta.

Tästä osasta Pohjoismaiden historiaa ei ole paljon puhuttu. Siksi Orjia ja isäntiä on tärkeä tietokirja. Se on myös vetävästi kirjoitettu. Kirjasta voi myös ammentaa eväitä ilmastokriisin vastaiseen työhön.

Orjakaupassa ja fossiilisten polttamisessa on paljon samaa. Molemmat ovat omana aikanaan laillisia ja erittäin tuottoisia järjestelmiä. Molemmat ovat niin tärkeitä taloudelliselle järjestelmälle, että niiden lopettamisen ajatellaan olevan mahdotonta. Niinpä talouspuhe onnistuu jyräämään alleen kritiikin orjakaupan tai saastuttamisen moraalittomuudesta. Molemmat järjestelmät ovat hyödyttäneet valtavasti länsimaiden rikkaita ja niiden haitat ovat näkyneet etelän ihmisten arjessa.

Yhteistä on myös globaali kauppa. Mikään maa ei yksin uskalla irtautua järjestelmästä, etteivät muut saisi siitä etua. Esimerkiksi Britannia halusi lakkauttaa orjakaupan jo 1700-luvun lopulla, mutta koska Hollanti, Espanja ja Ranska eivät suostuneet, jatkoivat myös britit orjuuttamista vuoteen 1833 saakka.

Syy, että orjuus sen taloudellisesta kannattavuudesta huolimatta saatiin lopetettua, olivat aktiiviset kansalaiset. He alkoivat kovaäänisesti ja suurin joukoin vastustaa sortavaa järjestelmää. Myös orjat itse nousivat vastarintaan.

Kymmenien vuosien työ: adressit, tapahtumat ja boikotit, sekä aikansa reilun kaupan tuotteen –intialaisen orjattoman sokerin– suosiminen pakottivat lainsäätäjät lopulta kieltämään orjuuden. Vaikka orjuutta oli perusteltu täysin välttämättömänä taloudelle, eivät maiden taloudet romahtaneet, kun järjestelmä lakkautettiin, vaan talouskasvu jopa lisääntyi. Lakkauttamista helpotti myös talouden murros, merkantilismista siirryttiin kohti vapaakauppaa. Nykyisestä fossiilitaloudesta olisi mahdollista siirtyä kiertotalouteen. Edellytykset ovat nytkin käsillä, kun uusiutuva energia on jo fossiilista halvempaa.

Jouko Aaltonen ja Seppo Sivonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla (Into 2019)