Vastuullisuutta vasta kun asiakkaat kaikkoavat?

27.4.2011

Outi Moilala

H&M ja Nike tulevat ihmisillä yleensä ensimmäisinä mieleen epäeettisistä vaateyrityksistä. Molemmat ovat kuitenkin panostaneet yhteiskuntavastuuseen suhteellisen aikaisin.

H&M:llä on ollut pitkään kattavat omat tarkastukset ja tarkastajat ovat kehittyneet työssään. Yritys on solminut ensimmäisenä tekstiilialan yrityksenä vuonna 2004 globaalin puitesopimuksen kaupan alan ammattiliiton UNI:n kanssa. H&M:n kiinalaisten ja turkkilaisten tehtaiden työoloja valvoo järjestöjen suosittelema Fair Labor Association.

Myös Nike on petrannut aikaisin. Nike ja Reebok kertoivat ensimmäisenä alihankkijatehtaidensa osoitteet julkisuuteen vuonna 2005. Sen jälkeen seurasivat Puma, Adidas, Levi Strauss ja muita. Myös Niken, kuten usean muunkin urheilubrändinkin, käyttämiä tehtaita valvoo sama yhdysvaltalainen Fair Labor -järjestö.

H&M:llä ja Nikellä on toki vielä parannettavaa. Näiden kahden yrityksen aikaista heräämistä voidaan kuitenkin pitää onnistuneen kuluttajakampanjoinnin tuloksina.

Samat esimerkit voivat antaa aihetta myös pessimismiin: Muuttuuko mikään ilman voimakasta kuluttajien painetta?

Kallistun tässä asiassa pessimismin puolelle. Suomen Puhtaat vaatteet -kampanja on toiminut vasta reilun vuoden, kun esimerkiksi Ruotsissa Rena Kläder on toiminut jo kohta 14 vuotta. Olen taipuvainen uskomaan, että se myös näkyy suomalaisten vaateyritysten vastuussa. Monilla suurimmista suomalaisista vaateyrityksistä ei vieläkään ole minkäänlaista ulkopuolista vastuuvalvontaa, ja jos joku on, se on yritysvetoinen Business Social Compliance Initiative.

Yksikään suomalaisyritys ei kuulu kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan suosittelemiin järjestöjohtoisiin vastuualoitteisiin, joita ovat Fair Wear Foundation, Ethical Trading Initiative ja Fair Labor Association. Sentään Kesko suosittelee järjestöjen hyväksymää SA8000-standardia alihankkijoilleen. Ettei nyt aivan jumboksi jäätäisi.

Myös maassamme käyty vastuukeskustelu on ollut aika vähäistä. Toimittajat eivät varmaankaan ole voineet kysyä kriittisiä kysymyksiä oikein keneltäkään, ennen kun asioita tutkittiin ja Puhtaat vaatteet -kampanja lanseerattiin.

Ruotsissa päämedioihin ovat ainakin ennen nousseet yritysvastuukohut paljon helpommin kun Suomessa. Näitä on viime vuosina ollut koko skaala myrkyistä lapsityöhön ja eläinten kiduttamiseen ja ne kaikki ovat yhtä relevantteja Suomesta kuin Ruotsistakin ostettujen vaatteiden kohdalla.

Onneksi media on ollut viime aikoina niin kiinnostunut vaatteiden vastuullisuudesta, ettei toimittajia ole tarvinnut houkutella. Mutta pitäisikö tämäkin laittaa taas kampanjoinnin voiman piikkiin?

Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet