Yhteinen euro

1.4.2011

Sara Sajaniemi

Kaisa osuu oikeaan todetessaan, että jätepolitiikassa ”olennaisinta lienee kuitenkin syntyvän jätteen määrän vähentäminen”.

Isoksi kysymykseksi, josta tulevan eduskunnan on päätettävä, nousee Euroopan taloudellinen yhteistyö. Vaalien alla jopa aiemmin niin vakaalla popparin voimalla jyrännyt Timo Soini (ps) on ryhtynyt kompastelemaan EU:n kengissään – ei, ehkä, ehdoton ehkä tai tarvittaessa kyllä.

Soini ei ole ainoa, joka on hämmentynyt.

Rakennelmaan kiristyy uusia jännitteitä. Helsingin Sanomissa uutisoitiin eilen 31. maaliskuuta, että neljältä irlantilaiselta pankilta uupuu yhteensä reilut 20 miljardia euroa pääomaa pankkien stressitestin mukaan.

Euroopan talous tuntuu tasapainoilevan kiikkerän puomin päällä ja poliitikkojen ympäripyöreät lupaukset, vakuuttelevat kättelykuvat ja pakkoliikkeisillä nyökyttelyillä tahditetut julkilausumat ovat kuin huonoa amatööriteatteria. Mitä Euroopan taloudessa todella tapahtuu ja miten se vaikuttaa Suomeen?

Kreikan kriisin jälkeen perustettiin EU:ssa yhteinen väliaikainen vakausrahasto. Rahastokirstu jouduttiinkin avaamaan nopeasti sen valmistumisen jälkeen kun Irlannin vuotava talous vaati teippausta. Vakausrahaston potin suuruus voi kuitenkin olla riittämätön: keskusteluissa on esiintynyt takausten kasvattaminen, ja Suomeltakin pyydettävän osuuden pelätään tuplaantuvan 8 miljardista jopa 16 miljardiin euroon.

Vihreiden mielestä Suomen on täytettävä osuutensa väliaikaisen rahoitusvakausvälineen suuruudesta, vaikka sovittu tarvittaessa 440 miljardin kokoisen lainan antava vakausjärjestelmä voi vaatia Suomelta takuiden kasvattamista. 440 miljardia on katto, johon vihreät ovat valmiita. Kannanotossaan puolueeni korosti, että tärkeintä on päästä sopimukseen riittävän pysyvän vakausmekanismista.

Olen kuitenkin miettinyt, miten tällainen ”pelastuspotti” mahdollisesti vaikuttaa valtioiden taloudenpitoon – voiko taloudessa ottaa enemmän riskiä, sillä tiedetään, että muut tulevat hätiin jos riskit toteutuvat. Vakausrahaton rinnalla on lisättävä budjettivalvontaa ja tunnistettava keplottelijoiden käyttämät porsaanreiät.

Mari Kiviniemi (kesk) toteaa kannanotossaan tilanteen vakaavuuden: ”Euroopan unionilta ja sen kaikilta jäsenmailta vaaditaan nyt lujaa otetta ja vaikuttavia päätöksiä kriisin pysäyttämiseksi.” Mitä nämä päätökset ovat, ei tarkenneta. Onko keskusta takuiden suurentamisen kannalla, mikäli se on tarpeen? Riittääkö 440 miljardin vakausjärjestelmä vai ollaanko sitä valmiita kasvattamaan?

Ylen vaalikoneessa olimme yksimielisesti vastanneet kysymykseen ”1. Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita” kevyen varovaisesti ”jokseenkin samaa mieltä”.

On myönnettävä, että Kreikan tunarointi ottaa päähän. ”Siinäpähän kärsitte” –sylkäisy ei ratkaisisi ongelmia vaan päin vastoin käsitykseni mukaan Kreikan tukeminen lainalla oli edullisempi vaihtoehto kuin mahdollisen euroalueella leviävän kriisin selvittäminen. Kommentoin vaalikoneessa, että ”Tästä on kuitenkin korkea aika oppia - yhteinen valuutta ja kansalliset rahapolitiikat eivät ole kestävä yhdistelmä."

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet