Vaippaenergiaa?

25.3.2011

Kaisa Hiltunen

Kuivumassa olevat maitopurkit ärsyttävät. Luuletko että meidän keittiössä mahtuu olemaan niin monta haisevaa sankkoa. Ne ****tin biojätepussit hajoaa aina eteisen matolle. No eihän meidän pihalta löydy kuin yksi pönttö!

Tässä mielestäni keskeisimpiä kompastuskiviä minkä takia suomalaisten kotitalouksien kierrätysinto ei ole huipussaan. Jätteiden lajittelu – joskus myös peseminen – sekä niiden vieminen oman talon jäteastiaa pidemmälle on työlästä.

Omat kierrätykseen liittyvät tapani ja arvoni tulevat lapsuudenkodistani. Maalaistalon nurkalla ei ole isoa roskapömpeliä. Kotonani jätteet lajitellaan mahdollisimman pitkälle jolloin kaatopaikkajätteen määrä on minimaalinen.

Keskustakaksiossani on kuivumassa jos minkälaista purnukkaa ja erilaisia jäteastioita on useanlaisia. Kierrätyspaperi sujahtaa kauniiseen isoon punoskassiin, purkit ja pahvit omiin koreihinsa. Toivoisin että voisin lajitella vieläkin enemmän lapsuudenkotini tapaan.

Muutin alkuvuodesta uuteen asuntoon. Halusin lahjoittaa vaatteita, kodin elektroniikkaa ja huonekaluja kierrätykseen. Ongelmaksi muodostui se, etteivät kierrätyskeskukset nouda tavaroita viikonloppuisin eli juuri silloin kun se olisi minulle sopinut. Olen pöyristynyt siitä miten vaikeaksi asia meni. Nyt tavarat odottavat vanhempieni vintillä uutta elämää.

Lupaan tulevana kansanedustajana työskennellä vahvasti sen eteen että Suomesta tulee entistä kierrätysmyönteisempi yhteiskunta. Tehostamisen varaa on. En tunne teollisuusjätteiden maailmaa joten en pysty ottamaan kantaa siihen osa-alueeseen. Kotitalouksien osalta tarvitaan halua ja tahtoa tehdä kierrätykseen liittyvään ns. ylimääräistä työtä. Lisäksi yhä useamman taloyhtiön jätekatoksesta pitäisi löytyä mahdollisimman monta asianmukaista pönttöä niin toimisto- kuin kotitalousjätteellekkin.

Entäs jäte jota jää tehostetun kierrätyksen jälkeen? Kaatopaikkojen sijasta kannatan jätteenpolttoa. Siihen kuitenkin liittyy selvien etujen, kuten energiantuotannon lisäksi arveluttavia haittoja, erityisesti myrkkykaasuja. Olen Saran kanssa samaa mieltä siitä, ettei jätteenpoltto saa syödä kierrätystä.

Olennaisinta lienee kuitenkin syntyvän jätteen määrän vähentäminen. Terveydenhuollon ammattilaisena olen tottunut solmimaan yhden jos toisenkin vaippapussin. Kyseessä ovat siis aikuisten ihmisten vaipat, joita hoivan tarpeen lisääntyessä tulee olemaan entistä enemmän. Aikuisille ei ole kestovaippoja ja jos olisikin niin miten ihmeessä sitä pesurumbasta selvittäisiin. Pystyttäisiinkö kehittämään biohajoavia vaippoja, en tiedä.

Googlasin mielenkiinnosta millaista tietoa löytyy kertakäyttöisten vaippojen hyötykäyttöstä. Eri jäteyhtiöiden sivustoilta löytyi ristiriitaista tietoa: soveltuu poltettavaksi, ei sovellu poltettavaksi. Hämmentävää.

Säästösyistä ja henkilökunnan vähyydestä johtuen esimerkiksi vanhustyössä vaipanvaihtoa venytetään aivan liian usein. Silloin tulee vähemmän jätettä mutta toiminta ei ole missään nimessä inhimillistä, ihmisarvoista.

Tapasin pari vuotta sitten laivalla komean, mukavan, totaalisen valloittavan miehen. Sain häneltä käyntikortin ja lupauksen yhteydenpidosta. Parin sähköpostiviestin jälkeen hän ei enää vastannutkaan. Laitoin käyntikortin kirjekuoreen, kirjoitin päälle kortissa lukeneen osoitteen ja liitin mukaan viestin: ”En taida tarvita tätä enää. Terveisin, Kaisa Hiltunen, kierrätyksen kannattaja.” Lähtiköhän uudelleen käytettäväksi seuraavalla risteilyllä?

Tweet