Suomi 2030 voi olla kierrätysyhteiskunta

18.3.2011

Sara Sajaniemi

Oli aika pysähtyä. Sytytin monien muiden suomalaisten tavoin kynttilän Japanin luonnonkatastrofin uhreille tiistai-iltana 15.3.2011. Kuopion torille kokoontui viitisenkymmentä henkeä hiljentymään toivoen voimaa japanilaisille pelastusoperaation tekijöille ja uhrien omaisille.

Pekka Haavisto kirjoitti blogissaan 13. maaliskuuta: ”Japanin maanjäristys ja tsunami ovat taas yksi esimerkki siitä, että elämme yhteisessä maailmassa, jossa kuka tahansa voi huomenna olla avun tarvitsija tai avun saaja. Ollaan kiitollisia siitä, että voimme tänään olla avunantajan roolissa.” Hän löysi viisaat sanat silloin, kun itsestäni tuntui, etten pystynyt sanomaan mitään.

Suhteellisen sanattomaksi menin myös Kaisan uusinta blogia lukiessani: Kaisa, keitit melkoisen sekasopan.

Totesin blogissani 4. maaliskuuta, että ” Lihan kasvattamisen tarve toivottavasti vähenee  tulevaisuudessa, kun siirrytään kasvispainotteisempaan ruokaan”. Vastausblogissasi maalailu nautojen ja sikojen ajamisesta sukupuuton partaalle meni överiksi. Vai oliko se vitsi?

”Inhimillinen tarve täyttyisi vähemmälläkin” – kyllä Kaisa. Liha ei ole kuitenkaan ainoa komponentti, jota käytämme yli tarpeidemme. Käytämme 1,5-kertaisesti maapallon luonnonvarat tyydyttämään tarpeemme vuosittain.

Luonnonvarat hupenevat vuosi vuodelta. Me suomalaiset emme voi mutista ja osoitella paheksuen Kiinaa ja Yhdysvaltoja: Pieni Suomi 12. sijalla maailman luonnonvarojen kuluttajana asukkaiden ekologisella jalanjäljellä mitattuna.

Tulevaisuuden kehittynyt yhteiskunta on ekotehokas kierrätysyhteiskunta.

Viime tiistain Maaningan nuorten ehdokkaiden paneelikeskustelussa puhuimme lyhyesti jätepolitiikasta. Sinun mielipidettäsi, Kaisa, tämän osa-alueen kehittämisestä en ole vielä kuullut.

Mielestäni jäte on väärään paikkaan heitettyä materiaalia ja energiaa. On älytöntä rahdata alumiinia kaatopaikalle kun samaan aikaan luonnon alumiinivarat ehtyvät. Kaatopaikalla mädäntyvästä biojätteestä vapautuva metaanikaasu on voimakas kasvihuonekaasu – biokaasulaitoksessa se olisi energialähde. Tärkein tavoite jätepolitiikassa on jätemäärän vähentäminen.

Minulta kysyttiin kampanjanavajaisissani kiperä kysymys: ”Kannatatko jätteenpolttoa, ja jos niin millä rinnakkaispoltettavalla?”

Periaatteessahan jätteenpoltto on hyväksyttävää, sikäli kun se on vaihtoehto kaatopaikalle kerääntyvälle jätteelle. Suhtaudun kuitenkin varoen jätteiden polttamiseen, sillä se voi viedä pohjaa kierrättämiseltä ja materian hyötykäytöltä. Mielestäni jokainen perustettava jätteenpolttolaitos on pystyttävä muuttamaan myöhemmin biokaasuvoimalaksi.

Aihe on ajankohtainen Pohjois-Savossa, sillä Itä-Suomen jäteyhtiöt suunnittelevat yhteistä jätteenpolttolaitosta joko Varkauteen tai Kiteelle. Jos laitos halutaan Varkauteen, on sen sijainnista löydettävä yhteisymmärrys pikapikaa.

Voiko Suomi olla vuoteen 2030 mennessä ympäristönhuomioiva kohtuu- ja kierrätysyhteiskunta? Japanin luonnonkatastrofi on muistuttanut, että elämme luonnonarmolla riippuvaisina maapallostamme. Siis me, huipputeknologian ja modernien rakennelmiemme keskellä elävät homo sapiensit!

Me tarvitsemme vakaan ympäristön, ei vakaa ympäristö meitä.

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet