Villi ja vapaa Yle

21.3.2011

Jyrki Kasvi

Demokratian lähtökohtana on vapaa, taloudellisesti ja poliittisesti riippumaton media. Muuten kansalaiset eivät tiedä, mihin tietolähteisiin he voivat luottaa äänestäessään ja ottaessaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Suomessa sekä kaupallisten että julkisten medioiden journalistinen etiikka on toistaiseksi pääasiassa pitänyt ja tiedotusvälineet ovat säilyttäneet riippumattomuutensa. Median itsenäisyys ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.

Maailma on täynnä esimerkkejä tiedotusvälineiden riippumattomuuden pettämisestä. Mainostajat painostavat kaupallisia tiedotusvälineitä uhkaamalla viedä mainosrahansa kilpailijoille. Hallituksen politiikkaa kritisoivat toimittajat irtisanotaan paikallisen yleisradion palveluksesta. Iltapäivälehdet nostavat saman mediakonsernin tv-kanavien ohjelmat uutisiksi.

Siinä missä kaupalliset mediat joutuvat kilvoittelemaan säilyttääkseen itsenäisyytensä taloudellisten intressien ja painostuksen puristuksessa, julkisen palvelun yleisradiot kamppailevat säilyttääkseen poliittisen riippumattomuutensa. Siksi esimerkiksi Suomessa Yleisradion toiminta on rahoitettu erillisellä tv-maksulla budjettirahoituksen asemesta, jotta hallitus ei pystyisi budjetin kautta painostamaan Yleisradiota.

Kaikissa maissa poliitikot eivät ole pystyneet vastustamaan kiusausta puuttua maansa yleisradion ohjelmapolitiikkaan. Vallassa olevien poliitikkojen on vaikea hyväksyä yhteiskunnan varoilla toimivan yleisradion ohjelmissa esitettyä kritiikkiä. Esimerkiksi Italiassa ja Venäjällä hallitus on jo pitkään pitänyt julkisen palvelun tiedotusvälineitä tiukassa ohjauksessa. Vastaavasti Unkarissa hallituksen ja yleisradion suhde on tulehtunut Fidesz-puolueen noustua valtaan.

***

Tv-maksua Yleisradion rahoituksessa on yritetty korvata jo vuosien ajan. Tv-vastaanottimeen sidottu maksu on jäänyt pahasti teknologian kehityksen jalkoihin, eikä talouskohtaista tasamaksua voi pitää millään tavoin oikeudenmukaisena.

Yhä suurempaa osaa Yleisradion ohjelmatarjonnasta käytetään muulla kuin perinteisellä tv-vastaanottimella. Etenkin nuoret aikuiset luopuvat tv-vastaanottimesta ja käyttävät Yleisradion Internet-palveluita. Kun tähän lisätään tv-maksunsa maksamatta jättävät vastaanottimen omistajat, Yleisradion kustannukset jäävät yhä harvempien maksettaviksi.

Tv-maksu kohtelee erilaisia kotitalouksia eriarvoisesti. Yksin asuva opiskelija maksaa yhtä suuren maksun kuin nelilapsinen perhe tai viiden työssä käyvän aikuisen kommuuni.

Tv-maksun korvaajan luominen ei ole helppo tehtävä. Järjestelmän tulisi turvata Yleisradion taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus, jakaa maksutaakka oikeudenmukaisesti ja olla hallinnollisesti kevyt.

Täydellistä ratkaisua Yleisradion rahoittamiseksi ei ole, mutta harva malli on yhtä huono kuin nykyinen järjestelmä. Kaiken muun lisäksi tv-maksun kerääminen ja lupavalvonta syövät merkittävän osan tv-maksun tuotosta.

Itse kannatin pitkään tv-maksun korvaamista budjettirahoituksella eli veronkorotuksilla, mutta Italian ja Unkarin kokemukset ovat saaneet minut muuttamaan mielipidettäni. Haluan hallituksen ja Yleisradion välille mahdollisimman pitävän palomuurin eli hallituksen budjettipäätöksistä riippumattoman rahoituksen.

Yleisradion riippumattomuuden turvaamiseksi tuin kaikilta talouksilta perittävää mediamaksua, vaikka se olisi ollut yhtä epäoikeudenmukainen kuin nykyinen tv-maksu. Mediamaksun kaatuminen avasi kuitenkin mahdollisuuden kehittää uusia ratkaisuvaihtoehtoja.

Yksi keskustelunavaus on vihreiden tietoyhteiskuntapoliittisessa ohjelmassaan esittämä henkilökohtainen tulosidonnainen mediamaksu. Henkilökohtaisuuden ansiosta se kohtelisi eri kokoisia talouksia oikeudenmukaisesti, ja tulosidonnaisuus mahdollistaisi maksun porrastamisen tulotason mukaan. Esimerkiksi opintorahalla sinnittelevän opiskelijan maksu voisi olla merkittävästi pienempi kuin kansanedustajan tuloluokassa.

Jos budjettirahoitukseen kuitenkin päädytään, sitä on täydennettävä rahastolla, jonka varoin Yleisradio selviää vähintään yhden vaalikauden yli hallituksen budjettipainostuksesta riippumatta.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreiden ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet