Varpaat luomulantaan

4.3.2011

Sara Sajaniemi

Kaisa, ilmastolaki ei ota kantaa keinoihin, joilla päästövähennykset saavutetaan, sillä se on työkalu suunnitella tavoitteellista ilmastopolitiikkaa. Aivan samalla tavalla kuin valtion rahankäyttöä budjetoidaan, niin myös päästöjä olisi järkevää budjetoida.

Maatalouden riskit ovat lisääntyneet ja säästä aiheutuneiden satoriskien lisäksi epävarmuutta lisää nimenomaan ilmastonmuutos. Maatilan tyttönä varmasti ymmärrät miten epävakaat sääolosuhteet vaikuttavat maanviljelijöihin.

Kysyit, miltä suomalainen maatalous näyttää ”virheiden linssien läpi”. Omat lapsuuden kokemukseni mummolan Kamu-nimisen kanan kanssa tuskin kiinnostavat, joten menen suoraan asiaan. 

Olen huolissani siitä, riittääkö Suomessa ihmisiä, jotka haluavat viljellä. Kuinka maaseuduilla ylläpidetään tarpeelliset palvelut ja houkuttimet, jotta on ylipäätään järkevästi mahdollista perustaa perheensä syrjäseuduilla?

On tuettava sukupolven vaihdosta ja kannustettava uusia maaseutuyrittäjiä rahallisin tuin sekä neuvonnalla.
Meidän pohjoiset ja kilpailijoihin verrattuna pienet tilat eivät tuota riittäviä myyntituloa, jotta tuotot kattaisivat tuotantokustannuksia. Onko tämä ”tuilla mässäilyä” – en muotoilisi asiaa niin. Maataloutemme tarvitsee EU:n ja kansallisia tukia, ja nämä on myös tulevaisuudessa varmistettava.

En suostu edes kuvittelemaan tulevaisuutta, jossa Suomi ei tuottaisi ruokaansa. Omavarainen ruoantuotanto on osa kansallista turvallisuuttamme.

Maatalouden tukien painopisteillä pystytään kehittämään suomalaista ruokaa yhä enemmän vastuulliseen suuntaan niin ympäristö- kuin eläinkysymyksissä. Tukijärjestelmän on suosittava eläinsuojelutavoitteisiin sitoutuneita maatalousyrittäjiä. Suomen lihatuotantoa on ohjattava voimakkaasti luomulihan suuntaan tehotuotannon kustannuksella.

Eläinsuojeluvalvontaa on lisättävä ja eläinkuljetukset on minimoitava. Vaikka monet maito- ja lihakarjankasvattajat pitävätkin eläimistään hyvää huolta, ei eläinrääkkäystapauksilta saa sulkea silmiään. Kotieläintuotteisiin on merkittävä selvästi, minkälaisissa olosuhteissa ne on tuotettu.

Lihan kasvattamisen tarve toivottavasti vähenee tulevaisuudessa, kun siirrytään kasvispainotteisempaan ruokaan. Ruokatottumuksiin julkisen vallan on kuitenkin vaikeaa ja kyseenalaista puuttua, sillä kysymys on yksilönvalinnan vapaudesta eli asenteista ja kulttuurista. Toivottavasti kasvisruokapäivien ja ymmärryksen lisääntyessä tulevat sukupolvet kokevat kasvisruoan luonnollisena ateriavaihtoehtona.

Eläintenoikeuksien lisäksi on puututtava maatalouden ympäristövaikutuksiin, sillä maatalous on suurin yksittäinen vesistöjen ravinnekuormittaja. On kannustettava nykyistä voimakkaammin ravinteiden valumien vähentämiseen ja muihin ympäristökuormitusta vähentäviin toimiin.

Ruoan ja muiden tuotteiden kuljetusmatkoista syntyville hiilidioksidipäästöille on saatava hinta, joka heijastuisi tuotteen hintaan.

Kaisa, näen maatalousyrittäjyyden kunnioitettavana elinkeinona, joka kehittyy ajan mukana. Riskit ovat kovat, mutta huimat ovat mahdollisuudetkin. On mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko esimerkiksi maatilojen energiantuotannossa murros: pystyvätkö suomalaiset maatilat tuottamaan itse oman energiansa biologisista jätteistään ja jakamaan ylimäärän sähköverkkoon?

Vielä toistaiseksi tällaista rinnakkaisbisnestä on otettu niukalti käyttöön, sillä investointikustannukset koetaan korkeiksi. Lisäksi pienen kokoluokan biolaitokset on rajattu syöttötariffijärjestelmän ulkopuolelle.

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet