Onko kesäkeitto liharuokaa?

11.3.2011

Kaisa Hiltunen

En tiedä mistä tämä kasvisruokapäivä-hössötys puolustajineen ja vastustajineen on oikein tullut. Mitä ruokaryhmää oikein edustavat esimerkiksi kesäkeitto, pinaattiletut, erilaiset puurot ja vellit tai gratiinit, jos eivät kasvisruokaa? Iän kaikenhan näitä on kouluissa ja kodeissa tarjottu. Ja hengissä ovat monet meistä ”sekaruokalistalta” syöneistä. Vai tarkoittaako kasvisruoka tässä tapauksessa vegaaniruokaa?

Terveellinen ruokavalio koostuu erilaisista ruokaympyrän tai –pyramidin lohkoista tai kerroksista. On kuitenkin monia syitä, joiden takia jokainen meistä ei käytä kaikkien lokeroiden tuotteita: ruoka-aineallergiat, vakaumukset, taloudellinen tilanne. Lisäksi syömme paljon myös kaikkea turhaa ihan vain mielihaluihimme pohjautuen. Inhimillinen perustarve täyttyisi vähemmälläkin.

Kasvisruokavaliota perustellaan usein juuri eettisillä seikoilla. Tuoreita, kotimaisia vihanneksia on tarjolla vain pienen osan vuodesta. Kumpi ilmastoystävällisempää, kasvattaa kasvihuoneissa ympäri vuoden vai lennättää Espanjasta? Vai onko ratkaisuna totaalikieltäytyminen? Myös kasvisruokavalion keskeisen proteiinin lähde eli soija on ristiriitainen tuote tästä näkökulmasta.

Jos lihan syöminen on väärin ja yhä useamman toivotaan luopuvan siitä, mikä ihmeen tarkoitus on esimerkiksi sioilla ja nautaeläimillä? Tuskin niitä moni lemmikkeinäkään pitäisi. Joutaisi siis lopettaa kokonaan näiden pitäminen ja antaa kuolla siten vähitellen sukupuuttoon!

Maitokin keskusteluttaa. Onko lehmän lypsäminen suuri rikos? Käsittääkseni lehmä kärsii jos sitä ei lypsä. Vapaana luonnossa vaeltavia poikineita lehmiä ja heidän utareissaan roikkuvia vasikoita näkyy harvemmin. Maito on hyvä kalsiumin lähde ja siten tärkeää luuston kehittymisen ja säilymisen kannalta. Maitotuotteiden käyttö on yksi tapa ehkäistä osteoporoosia eli luukatoa.

Kärsiikö porkkana kun sen kiskaisee maasta ja pilkkoo lautaselle terävällä sapelilla? Tiedetäänkö se varmasti?

Tasapainoiseen ruokavalioon sisältyy sopivassa suhteessa niin hiilihydraatteja, proteiinia kuin rasvojakin. Yhä useammalle suomalaiselle pikaruoka on arkipäivää. Siirtyminen siitä lautasmalliin on jo suuren työn takana. Minulle riittää että moni meistä tavoittelee sitä, kantamatta huonoa omaa tuntoa lihan syönnistä tai kasvihuonetomaateista. Lähigrillin makkaraperunoista einesmakaronilaatikkoon, se on jo edistysaskel.

Oma kokemukseni erilaisista opiskelija- ja työpaikkaruokaloista viestii siitä, että moni lihansyöjäkin valitsee usein kasvisvaihtoehdon. Suurimmat ruokajonokeskustelut syntyvät ennemminkin erikoisruokavalioista ja niihin liittyvistä tarpeista. VL, L, G – milloin listoille vaaditaan myös luomuvaihtoehto? Jos olisin ruokalanpitäjä, hikeä alkaisi jo pukkaamaan. Ajatus hyvä, toteutus haastava. Ja hintojahan olisi nostettava.

Eräässä naistenlehdessä kolumnisti pohdiskeli nykyajan kouluruoan lisäainepitoisuuksia ja väläytteli otsikossaan omien eväiden kuskaamista kouluun. Vastustan jyrkästi ajatusta että yhä useammilla lapsilla olisi koulussa oma eväslaatikko. Tämä johtaisi lasten suurempaan eriarvoistumiseen. Kouluruokailussa jokainen lapsi on perhetaustastaan riippumatta samanlainen.

Toivon että superhyperkeskuskeittiö-ajattelusta olisi mahdollisuus vielä palata suosimaan pieniä koulukohtaisia keittiöitä. Sellaisia joiden pakkaseen kävin itsekin lapsena keräämässä marjoja koulutovereideni kanssa. Ja perunamuussia joka tehty oikeasta perunasta, saa se olla vaikka hieman kokkareistakin.

Kirjoittaja on keskustan eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet