Vanhukset vaa'assa, työtä tekevät tuskissa

7.1.2011

Sara Sajaniemi

Kaisa, koulutus ei ole vain valmistumista työelämään, asiantuntijaksi tai ammattilaiseksi, vaan myös yksilön kannalta arvokas kasvuprosessi. Vaikka työurien pidentäminen on tärkeää, ei sitä pidä tehdä kyseenalaistamalla Suomen korkeakoulujen tarpeellisuutta.

Pitkälle jalostetut keksinnöt, joissa parhaillaan yhdistyy suomalainen design, teknologia, työvoima ja markkinataidot, ovat kokonaisuus, jossa tarvitaan sekä suunnittelijoita että toteuttajia. Siitä, miten valmiiksi pystymme jalostamaan itse suomalaiset ideat, riippuu tulevaisuuden noste työmarkkinoilla. Yksi ”Heureka!” voi kattaa työpaikkoja monille. Korkeakoulutus on sijoitus suomalaisen työllisyyden puolesta.

Työelämän ulkopuolella olevien ja työssä käyvien määrien suhteet eivät ole tasapainossa: työssä käyvien on kannatettavanaan yhä useamman suomalaisen julkiset palvelut, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Tämän niin sanotun huoltosuhteen epätasapaino on korjattava nopeammilla toimenpiteillä.

Miten kiikkerä huoltosuhdevaaka tasapainotetaan?

• Työuria on pidennettävä niiden loppupäästä. Jotta ihmiset voivat jatkaa pidempään työssään, on työurien oltava houkuttelevia. Eläkeiän saavuttavan on voitava jatkaa työelämässä joustavasti esimerkiksi 30-tuntisella työviikolla.

• Työssä jaksamista on edistettävä. Kasvava määrä alle 35-vuotiaita romahtaa paineen alla. Vuoden 2008 lopussa työkyvyttömyyseläkkeellä oli kaikkiaan noin 19 500 alle 35-vuotiasta. Liian usein ihminen arvottaa itsensä työtehokkuutensa tai menestyksen kautta. Televisiosta tuttua Tapiola-mainosta vapaasti lainatakseni: ”pestään pyykit ja tehdään työt, mutta hei höllätään”.

• Nuorten työllistyminen on tärkeää. Opiskelun ja työelämän yhteistyötä on lisättävä. Opiskelijoiden opintojen ohjauksesta ja viimeisen vuoden nivelvaiheesta sekä työllistymisen nopeuttamisesta olenkin maininnut jo edellisessä blogikirjoituksessani.

• Opiskelijoiden on voitava hyvin, jotta mielenterveysongelmat ja uupumus eivät aiheuta välivuosia tai opintojen keskeytymistä. Kysymysmerkit tulevaisuuden suhteen, epäselvät käytännöt uudistuvissa korkeakouluissa, suorituspaineet ja jokapäiväinen taloudellinen kituuttaminen ovat omiaan käynnistämään syömishäiriön, masennuksen tai muiden ongelmien kierteen.

• Työttömät tarvitaan työelämään. Erityisen tärkeää on estää pitkäaikaistyöttömyyden syntyminen, ylläpitää työttömien työkykyä. Mielestäni nykyinen lähtökohta työttömän kohtaamisessa on väärä. Kärjistetysti työttömäksi jäävä laitetaan kortistoon odottamaan työelämän tarpeita. Mielestäni lähtökohta on oltava yksilöllisempi: työttömät ovat monitaitoisia ihmisiä, jotka liian usein urautuvat mieltämään itsensä yhteen ammattikuvaan. Työllistämistoimet on kohdistettava yksilön elämäntilanteeseen työelämän tarpeiden lisäksi. Tämä vaatii lisää ammattitaitoista henkilökuntaa työmarkkinatoimistoihin ja resursseja.

• Tarvitsemme uusia suomalaisia työntekoon, maahanmuuttajia, jotka perustavat yrityksiä ja antavat panoksensa työyhteisöihin. Yhteiskuntamme näkökulmasta ihannetapauksessa maahanmuuttajat ovat koulutettuja ja valmiita työelämään.  Koska huoltosuhde ongelma on todellinen vielä kymmenen vuoden kuluttua, on kannattavaa ottaa vastaan maahanmuuttajia, jotka huolellisen kotouttamisen myötä voivat ryhtyä töihin ja korjata huoltosuhdeongelmaa osaltaan. Kotouttaminen vie aikaa, mutta kärsivällisyys on valttia ja viisautta.

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet