Maantiede luo tyhjiä sammioita

10.1.2011

Minna Sorsa

Maantiede tekee Paras-hankkeen pyrkimyksistä säästöihin tyhjiä sammioita, eikä säästöä välttämättä synny.

Kuntien lainakanta on viimeisen 10 vuoden aikana 2,5-kertaistunut. Olli-Poika Parviainen totesi, ettei esimerkiksi Tampereen kaupungin velkataakka vielä ole kestämätön, koska se on 10-kertaa pienempi valtion velkaan suhteutettuna. Valtiolla on huomattavasti leveämmät hartiat kantaa velkaa, joten ero on ymmärrettävää. Velkaantuminen ei mielestäni voi muodostua ihanteeksi.

Olemme blogiparini Olli-Pojan kanssa samaa mieltä kaavoituksen, maankäytön ja teknisen toimen seudullisista eduista. Päivähoidon näemme molemmat lähipalveluna. Itse ehdotin uudenlaisia malleja kotona tapahtuviin käytäntöihin, jolloin voidaan luopua osittain uusista päiväkotien investoinneista.

Minun ihanteenani on ehdottomasti säilyttää historiaa, vanhoja kiinteistöjä, huoltaa ja vaalia niitä. Edellisessä blogissani olin pikemmin valmis luopumaan aliresurssoidusta kiinteistönhoidosta. Mitenkään en ymmärrä lyhyen tähtäimen leikkauksia, jotka lisäävät tulevaisuuden kustannuksia.  Olisin myös varovainen julkisten kiinteistöjen myynnissä.

Maantiede on eräs syy siihen, ettei kuntien Paras hanke tuo kaikkialle säästöjä. Toimintoja uudelleen järjestettäessä jotkin kiinteistöt vain auttamatta sijaitsevat väärissä paikoissa. Taajamiin taasen investoidaan rutkasti ja se rahoitetaan velkarahalla. Mitä tapahtuu kaikille tyhjiksi jääville kunnallisille kiinteistöille?

Kaikki nykyiset investoinnit pitäisi katsoa elämänkaari-ajattelun kautta: tulevaisuudessa häämöttää jo nyt suurempi ikäihmisten palveluasuntojen tarve. Eikö suunnittelua voisi toteuttaa jo nyt tämä kiinteistöjen tuleva jatkokäyttö huomioiden?

Kouluverkon kehittämisessä valtakunnallisesti on lähdetty sulkemaan lähikouluja, kuitenkin on kuulunut huhuja, etteivät muutostyöt olisi välttämättä tuottaneet taloudellista hyötyä. Tehtyjen remonttien ja lisärakentamisen vuoksi koulutoimen toimitilavuokrat nousevat, eivätkä opettajavakanssit välttämättä vähene.  Kuljetuskustannukset kasvavat. Lisäksi koulut ja päiväkodit luovat kylä- ja kaupunginosayhteisöjä, joiden edut hyvän elämän rakentumiseen eivät vielä ole tutkimuksessakaan aukikirjoitetut.

Olli-Poika Parviainen ehdotti seudullista kouluverkkoselvitystä. Ilman muuta laajempi yhteistyö olisi hyödyllistä. Yhteistyötä on suunniteltu osana Tampereen kaupunkiseudun rakennemallityötä. Nykyään lapsen lähikoulu on oman kunnan alueella aina silloinkin, kun lapsi asuu kuntarajan tuntumassa ja naapurikunnan koulu olisi maantieteellisesti lähempänä.

On suuri periaatteellinen kysymys pyritäänkö edelleen pitämään päivähoito ja ala-asteet lähipalveluina ja mitkä palvelut kuntalaisen tulisi varautua hakemaan kauempaa. Itse olisin säilyttänyt päiväkotien lisäksi ala-asteet mahdollisimman lähellä koteja.

Koska monissa kunnissa etäisyydet ovat valtavia, on tosiasiassa asumispaikalla vaikutuksensa siihen, minkälaiset palvelut ovat mahdollisia lähipalveluita. Valtakunnallisesti olisi hyödyllistä tehdä jonkinlainen laajempi strateginen linjaus siitä, mitkä peruspalvelut olisivat lähellä toteutettavia ja mitkä tulisi hakea kauempaa.

Jotkin muutokset kuntakentällä tapahtuvat liiankin nopeasti, vailla riittävää harkintaa tai tietopohjaa. Tarvitaan uutta yhteistä ajattelua, johon sitoudutaan pitkällä tähtäimellä. Uudistaminen ei voi toteutua yksien hallitusneuvottelujen aikaan, vaan vaatii huomattavasti pidemmän ajan, esimerkiksi usean hallituskauden aikajännettä.

Muutokset ovat tarpeen, ne tarvitsevat tietoa päätösten perustaksi, etteivät rakennemuutokset muodostuisi tyhjiksi sammioiksi edellä kuvattujen maantieteellisten ja väestöpohjaisten tekijöiden vuoksi.

Olli-Poika kirjoitti luopumisajattelusta ja haluaisin kuulla, mistä sinun mielestäsi tulisi ja voisi leikata?

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä.

Tweet