Vastapuolella Jumala

28.9.2007

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

Tuttavalla on ongelma. Hän on kolmannella kuulla raskaana, mutta ei halua lasta. Hän on 24-vuotias kahden lapsen äiti ja työskentelee kotiapulaisena – ammatissa, jossa on olematon palkka eikä mitään oikeuksia.

Naisella on vaikeuksia elättää lapsensa, eikä aviomiehestä ole apua.

Hänen ei pitänyt tulla raskaaksi. Siksi hän söi e-pillereitä. Mutta pillerit olivat vanhentuneet, ja niiden ehkäisyteho hävinnyt.

Nyt nainen on masentunut ja peloissaan. Pyöristyvä vatsa alkaa jo näkyä.

Hän on pohtinut aborttia siitä asti, kun kuuli raskaudesta. Mutta ei saa päätöstä tehtyä, koska pelkää henkensä puolesta.

Sambiassa lääkäri saa tehdä abortin vain, jos naisen henki on vaarassa. Niin kuin kaikissa samanlaista lakia soveltavissa maissa, Sambiassa abortteja tekevät epäpätevät ihmiset epämääräisissä oloissa. Lukematon määrä naisia kuolee siksi, että lainsäätäjät haluavat suojella elämää.

Viime viikolla kaksi yliopistollisen sairaalan gynekologia rikkoi tabun ja puhui asiasta julkisesti. Tohtorit kertoivat, että kolmannes raskaana olevien sambialaisnaisten kuolemista on seurausta huonosti tehdyistä aborteista. He vaativat hallitusta muuttamaan lakia.

Ehdotus sai tukea ihmisiltä, jotka ovat nähneet laittomien aborttien seuraukset läheltä. ”Tilastojeni mukaan neljä viidestä naisesta on tehnyt abortin. Useimmat tekevät sen vaarallisella tavalla, ja monet kuolevat”, kertoi lusakalaisnainen The Post -sanomalehdelle.

Ensimmäisenä ehdotusta heräsi vastustamaan katolinen kirkko.

Kuusi vuotta sitten Sambiassa veri jäätyi raivosta, seurasin miten katolinen kirkko sai nuorille suunnatun kondomikampanjan pois televisiosta. Nyt olen seurannut vaikuttuneena, miten älykkäästi ja rohkeasti kirkon edustajat osallistuvat köyhyyden vähentämistä koskeviin keskusteluihin.

Kirkon kannanotoilla on valtava merkitys, sillä uskonto on läsnä kaikessa. Minibussien ikkunoissa lukee ”God Is Great”, Jumala vilahtelee arkisissa puheissa. Katoliset aktiivit pyörittävät niin kouluja ja orpokoteja, kuin köyhyyden ja demokratian kanssa painivia kansalaisjärjestöjä.

Maassa, jonka yhteiskuntarakenne horjuu hiv:n takia ja kadut ovat täynnä ei-toivottuja lapsia, katolisen kirkon kannat abortteihin ja kondomeihin tuntuvat elämän suojelun sijaan väkivallalta. Vielä pahemmaksi asian tekee tieto, että suuri osa sambialaistyttöjen ei-toivotuista raskauksista saa alkunsa hyväksikäytöstä.

Järkähtämättömyys näissä asioissa saa myös kirkon muun työn tuntumaan falskilta. Mitä hyötyä on jeesustella köyhyyden vähentämisestä, jos samalla ylläpitää rakenteita, jotka tuottavat sukupuolten epätasa-arvoa, sairautta ja köyhyyttä?

Keskustelu ihanan, älykkään ja syvästi katolisen tutun kanssa osoitti, miten mahdottomasta kiistasta on kyse. Hän ymmärsi raskaana olevan tuttavani ongelman, mutta hänelle sikiö on olento, ja abortti sen olennon murha.

Miten keskustella naisten oikeuksista tai pragmaattisesta elämän suojelusta, kun vastapuolella on Jumalan tahto ja luomistyön pyhyys?