Somalia – nyt tai ei koskaan?

6.3.2009

Elina Hirvonen

Maailman vaarallisin maa. Laivoja ryöstelevät merirosvot. Nälänhädän riski. Alle neljännes lapsista koulussa. Kaupunkeja terrorisoivat raskaasti aseistetut nuoret miehet. Julkisia kivityksiä ja teloituksia talebanin tyyliin.

Afrikan sarven Somaliasta ei ole pitkään aikaan kuulunut muuta kuin huonoja uutisia.

Sen jälkeen kun sotilasdiktaattori Siad Barre joutui väistymään vallasta kylmän sodan loppumisen myötä vuonna 1991, maassa ei ole ollut toimivaa hallitusta. Maata ovat terrorisoineet vuoroin Yhdysvaltain tukemat maalliset sotapäälliköt ja arabimiljonäärien tukemat ääri-islamistiset Shabab-joukot.

Löyhästi yhteen liittyneiden Shahab-joukkojen taistelijoiden määrä on kasvanut viimeisten vuosina muutamista sadoista tuhansiin. Taustalla on Yhdysvaltain muutaman vuoden takaisten ilmaiskujen jättämä marttyyritunnelma ja raha. Joukkojen nuoret miehet saavat taistelemisesta palkkaa.

Shahabin ja heidän ulkomaisten rahoittajiensa tavoite on luoda islamilainen valtio, johon kuuluisivat myös Kenian pohjoisosan ja Etiopian itäosan somalien kansoittamat alueet. Tiedustelupalvelut uskovat, että Shahabin terrori-isku Nairobiin on vain ajan kysymys, ja että iskuja suunnitellaan myös Euroopan ja Yhdysvaltain kaupunkehihin.

Nyt Somaliassa on pilkahtanut häivähdys toivoa.

Muutama viikko sitten Etiopiaan Afrikan Unionin kokoukseen kerääntyneet Afrikan maiden johtajat toivottivat Somalian vastavalitun presidentin Sharif Ahmedin tervetulleeksi seisaalta annetuin aplodein. Maltillinen islamisti Ahmed lupasi kampanjassaan palauttaa Somalian kansallisen yhtenäisyyden ja saada ääri-islamistit kuriin joko hyvällä tai pahalla.

Uudella presidentillä on käsissään romahtanut maa, jossa kaikki yritykset rauhaan ovat epäonnistuneet viimeisen 18 vuoden aikana. Hallituksella ei ole budjettia ja maan pääkaupunki on niin vaarallinen, että parlamentti joutuu työskentelemään naapurimaan Djiboutin hotellissa.

Shahabia rahoittavat saudimiljonäärit näkevät hallitsemattoman Somalian mahdollisuudet terroristien suojapaikkana.

Presidentti Ahmedilla ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa kampanjansa lupauksia ilman ulkomailta tulevaa taloudellista ja diplomaattista tukea. Somalian naapurimaat, ja sen tulevaisuudesta strategisista tai muista syistä kiinnostuneet Yhdysvallat ja Euroopan maat joutuvat ratkaisemaan, tukevatko ne uutta presidenttiä, ja jos niin miten.

Vaikka tukea tulisi, tehtävä on massiivisen hankala. Somaliaan perehtyneet ulkomaiset tutkijat tietävät maan oloista tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aikaisemmin sadan vuoden aikana. Maassa vierailu on niin vaarallista, että tiedon hankkiminen tapahtuu kuulopuheiden perusteella.

Miten sellaisen maan vakauttamiseen voi löytää toimivan strategian?

Silti, Somalialla on pitkästä aikaa presidentti, joka on päättänyt edes yrittää.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet