Helvetti: seuraava elämä Afrikassa

13.3.2009

Elina Hirvonen

Ystävälläni on ongelma. Hän on alkanut pelätä, että ihmisellä on useampi kuin yksi elämä. Ja että on mahdollista, että hän syntyy seuraavassa elämässä Burkina Fason maaseudulle.

Ongelma alkoi, kun reissasimme kaksi kuukautta läntisessä Afrikassa. Rutikuivan autiomaan keskellä kohavia kyliä katsellessa pohdimme ensin, että mitä jos olisi joutunut tänne vaihto-oppilaaksi ja sitten, että jos olisi syntynyt tänne.

Siinä ei toki ole mitään uutta. Siis ajatusleikissä, että mitä jos olisin syntynyt muualle, toisenlaisiin oloihin. Sukupolveni oppi lapsena, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Myöhemmin lauseeseen sisältyvää kansallispropagandaa on kritisoitu perusteellisesti.

Silti, matkoilla kehitysmaissa on jatkuvasti läsnä asetelma, johon en ole löytänyt mitään järkevää tapaa suhtautua: en olisi mistään hinnasta valmis vaihtamaan osia yhdenkään tapaamani ihmisen kanssa. Ja: lähes jokainen heistä haluaisi todennäköisesti vaihtaa osia minun kanssani.

Jälkimmäinen lause saattaa olla kuvittelua, länsimaisen ihmisen ylimielistä uskoa siihen, että kaikki haluavat samanlaista elämää kuin me. Uutiset Eurooppaan henkensä uhalla pyrkivistä ihmisistä kertovat silti, että siinä taitaa olla jotain perää.

Yksi varhaisista lapsuusmuistoistani on Etiopian nälänhädästä kertova televisiodokumentti. Katsoin kuvia pallomahaisista lapsista ja ajattelin, että voisin olla yksi heistä. Pidin ystävälle palopuheen, että ”on vain sattuman oikku, että emme ole syntyneet Etiopiaan.”

”On sattuman oikku, että mä lähden nyt kotiin”, sanoi ystävä.

Näin äärimmäistä köyhyyttä ensimmäisen kerran lukion jälkeen, matkalla Intiassa ja Nepalissa. Olin pitkiin hameisiin pukeutuva hippi, ja kuvittelin matkaavani henkiseen kotiini joogaamaan ja pohtimaan elämän tarkoitusta.

Juna-asemilla vaunuihin tungeksivat kädettömät kerjäläiset sekoittivat pään. Päätin myydä koko senaikaisen omaisuuteni, stereot, kirjat ja sängyn, ja muuttaa Intiaan auttamaan köyhiä.

Sen jälkeen olen yrittänyt ratkaista köyhyyden aiheuttamaa ahdistusta vaihtelevin keinoin. Välillä tukemalla järjellistä työtä tekeviä järjestöjä, välillä menemällä kalliiseen hotelliin ja sulkemalla ovet.

Näkemykseni siitä, mistä maailman epätasa-arvoisuus johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä ja missä, ovat vaihdelleet. Vastaukset, jotka nuorena tuntuivat yksinkertaisilta ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, ja nyt ihailen syvimmin ihmisiä, jotka puurtavat löytääkseen monimutkaisiin asioihin edes jotenkin toimivia ratkaisuja.

Mutta kun katsoin Burkina Fasossa bussin ikkunasta kadulla kerjäävää tyttöä, koin samaa kauhua kuin lapsena katsoessani television etiopialaislapsia. Voisin olla tuo tyttö.

Sillä, miten paljon ajatus minua ahdistaa, ei tietenkään ole sen tytön, tai etiopialaislasten, tai kenenkään kannalta väliä. Silti ystäväni uudelleensyntymiseen liittyvässä pelossa on jotain olennaista.

Millainen maailma olisi, jos tietäisimme syntyvämme uudestaan, kenen tahansa asemaan?

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet