Hyvä hallitsija

26.2.2009

Elina Hirvonen

Kaikki tytöt halutaan kouluun. Peruskoulutus ja terveydenhuolto on tehty ilmaiseksi. Infrastruktuuria parannetaan vauhdilla. Maahan houkutellaan ulkomaisia investointeja. Kyliin rakennetaan kaivoja. Korruptiota kitketään tehokkaasti.

Ei, nämä lauseet eivät ole kehitysyhteistyöntekijän suloisesta päiväunesta. Ne ovat tavallisten beniniläisten kuvauksia maan kolme vuotta sitten valitun presidentin saavutuksista.

Maailmanpankissa työskennellyt taloustieteilijä Yayi Boni voitti pienen länsiafrikkalaisen tasavallan presidentinvaalit vuonna 2006 lupaamalla poliittisesti vakaaseen, mutta köyhyyden kanssa kamppailevaan maahan muutosta. Kolme vuotta vaalien jälkeen ihmiset puhuvat presidentin aikaansaamasta muutoksesta innostuksella, jota Afrikan maissa kuulee harvoin.

Presidentin aloittama kampanja tyttöjen kouluttamiseksi toimii sekä talouden että asenteiden tasolla. Koulutus on nykyään ilmaista, jotta köyhät vanhemmat eivät joutuisi valitsemaan kuka lapsista pääsee kouluun. Samalla kylien ihmisille puhutaan sukupuolten tasa-arvosta ja tyttöjen oikeudesta kunnolliseen koulutukseen.

Suurten yhteiskunnallisten linjojen lisäksi presidentti on jyrännyt läpi merkittävän käytännön muutoksen: valtion virkamiehet, jotka aikaisemmin saapuivat toimistoihin miten sattui, tulevat nyt työpaikalle säntillisesti kahdeksalta aamulla.

Ranskalaiset kutsuvat entistä siirtomaatansa Beniniä ”läntisen Afrikan latinalaiskortteleiksi”. Nimi viittaa siihen, että maa tunnetaan alueella vahvasta ja älyllisestä keskustelukulttuurista. Nyt beniniläisten puheissa kuultaa ylpeys maan demokratian tilasta, ja innokas optimismi tulevaisuuden suhteen.

Aina ei ole ollut niin. Vuonna 1960 itsenäistyneessä maassa koettiin itsenäisyyden ensimmäisenä vuosikymmenenä neljä sotilasvallankaappausta ja lopulta vallankumous, jonka seurauksen maa siirtyi vuosiksi marxilaiseen diktatuuriin.

Nyt monet beniniläiset käyttävät sanaa ”politiikka” kiinnostavalla tavalla: se ei viittaa yhteisten asioiden hoitamiseen vaan diktatuuriin ja vallanpitäjien oman edun ajamiseen, jolla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa.

”Aikaisemmin täällä oli politiikkaa, nyt meillä on demokratia”, sanotaan.

Naapurimaissa, diktaattorin hallitsemassa Togossa ja massiivisen korruption ja rikollisuuden kanssa kamppailevassa Nigeriassa taas sanotaan olevan liian vähän demokratiaa, ja liikaa politiikkaa.

”Jos kaikki maanosan hallitsijat seuraisivat meidän presidenttimme esimerkkiä, maanosan tulevaisuus voisi näyttää hyvältä”, sanoo nuori beniniläinen naisopettaja.

Maanosassa, jossa vallanpitäjiä on tapana kehua lähinnä valtion omistamien lehtien pönöttävissä artikkeleissa, lause kuulostaa hätkähdyttävän tuoreelta uutispommilta.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet