Mineraalisen viinin vuoksi

21.12.2009

Lena Björklund

Olen viime aikoina toistanut itseäni kirjoittamalla jatkuvasti biodynaamisista viineistä, koska niistä näyttää muodostuneen trendi niiden kunnianhimoisten viinintuottajien parissa, joita ei kiinnosta tehdä bulkkiviinejä tai viritellä tuotoksiaan hillomaisiksi ja suklaisiksi.

Olen iloinnut biodynaamisuustrendistä, koska liitän sen terroirtrendiin, jota tuen sydämestäni. Kirjoitin niiden sukulaisuudesta edellisessä blogissani. Molemmista tulostuu vahvaa persoonallista viiniä, josta pidän.

Kaikki olikin mielessäni selvää kuin pläkki, kunnes muutama viikko sitten istuin yhdessä niistä pikkujouluista, joissa tänä vuonna olen ollut. Ympärilläni oli pelkästään luomuihmisiä ja biodynaamikkoja.

Osa heistä alkoi kyseenalaistaa niitä biodynaamisesti tuotettuja viinejä, joille ei haeta biodynaamisuuden merkintää, eli Demeter- tai Biodyvin-sertifiointia.

Kyseenalaistajien mielestä biodynaaminen viinintuottaja, joka ei sertifioi viiniään, voi yhtäkkiä, huonon viinivuoden sattuessa kohdalle, palata vanhoihin huonoihin viljelytapoihinsa.

Tarkoittivat palaamista myrkkyihinsä. Tarkoittivat etääntymistä biodynaamisuuden kalenterista, joka aikatauluttaa toimenpiteet. Ja niin edelleen.

Palata mihin, ajattelin minä kiukustuneena. Palata tekemään sitä huonompaa viiniä, josta tuottaja on biodynaamiseen tuotantoon viininsä parantamiseksi siirtynyt?

Ei kuulosta järkevältä.

Tällainen tuottaja olisi siis jo ehkä vuosia valmistanut sitä entistä parempaa viiniä, mutta huonon vuoden sattuessa kohdalle riskeeraisi maineensa ja palaisi entiseen tavanomaiseen tuotantotapaan ja lisäksi kaikenlaisiin kemikaaleihin?

Ja heti pian taas, ehkä, alkaisi jälleen rakentaa hetkeksi jo purkaamansa biodynaamista systeemiä.

Sallikaa minun olla uskomatta moista kyynistä spekulointia.

Oli pakko soittaa suuresti arvostamalleni luomuviinien maahantuojalle Michel Palulle ja kysellä hänen mielipidettään. Palu, syntyjään ranskalainen, on asunut Suomessa pitkälle kolmattakymmentä vuotta ja tuo maahan ainoastaan ranskalaisia viinejä.

Hän selitti asiaa maahantuojan vastuun kannalta. Jos viinintuottaja luomusertifioi viiniviljelmänsä, Palu voi myydä viinin asiakkailleen luomuna. Mutta vain silloin. Jos sertifikaattia ei ole, hän ei mainitse luomusta mitään, vaikka viinitila olisi luonnonmukaisesti viljelty.

Palu perusteli asiaa sillä, ettei hän kaukana Suomessa asuvana maahantuojana voi käydä seuraamassa mitä viinitarhoissa missäkin vaiheessa tapahtuu. Se hoituu sertifiointiin kuuluvilla tarkastuskäynneillä.

Palu tuo maahan viiniä noin viideltäkymmeneltä ranskalaiselta tuottajalta. Noin kolme neljäsosa heistä on luomusertifioinut tarhansa ja kaksi kolmasosaa näistä luomuviinitiloista on lisäksi biodynaamisia viinitarhoja. Juuri viimemainituilla on Palun mielestä hänen tuotevalikoimansa parhaat viinit.

Palun mielestä luomun ja biodynaamisen suhde on yksinkertainen: Luonnonmukainen on vaihe yksi, jossa viljelystä poistuvat kemikaalit. Biodynaaminen menee pidemmälle, siinä tehdään lisäksi toimenpiteitä, joiden seurauksena kasvit voivat paremmin kuin ennen.

Biodynaamista viininviljelyä ei Palun mielestä voi olla, ellei viinitila ole ensin luomusertifioitu.

Tarjoan Palulle ajatusta siitä, että biodynaaminen viljely ja ajatus terroirista menevät hyvin yksiin. Hän on täysin samaa mieltä. Kun korostetaaan terroirin merkitystä, tärkeäksi muodostuu viinitarhan sijainti. Kasvupaikka ilmenee viinissä mineraalisuutena. Se tulee viineihin nimenomaan maasta.

Mineraalisuuden siirtyminen viineihin edellyttää Palun mukaan luomuviljelyä. Maaperän pitää olla elävää, jotta mineraalisuutta saadaan köynnökseen ja sen kautta viiniin. Biodynaaminen viljely mahdollistaa sen, että kasvi työntää hyvin juurensa maaperään ja siinä tehdään monia toimenpiteitä, joilla mineraalisuus saadaan siirtymään viiniin tavanomaista viljelyä paremmin, eli terroir tulee esiin.

Noinhan se on. Mutta noin se on silloinkin, kun tehdään kaikki ne hyvät toimenpiteet, mutta viinitarhaa ei sertifioida.

En voi olla ajattelematta niitä italialaisia, ranskalaisia ja slovenialaisia viinintuottajia, jotka muutama vuosi sitten rekisteröityivät Vin Natur -yhdistykseksi, jota ei pidä sekoittaa Palun Vin Nature -yritykseen, vaikka nimessä on eroa vain yhden kirjaimen verran!

Vin Natur -porukka haluaa valmistaa mahdollisimman luonnollisia viinejä ja on siksi asettanut itselleen hyvin tiukat kriteerit. Tiukemmat kuin luomusertifiointi tai biodynaamiset standardit edellyttävät.

He ovat yhtyneet eräänlaisiksi Linus-viiniläisiksi, jotka jakavat keskenään viinitietoutensa ja -kokemuksensa. Kahden heistä luona olen käynyt, italianslovenialaisen Franco Terpinin viinitilalla Koillis-Italiassa ja viinitila Ca´de Nocissa Emilia Romagnassa.

Yksi heistä on saanut viinejään Alkon tilausvalikoimaan. Hän on arvostettu Elisabetta Foradori Italian Trentinosta.

Foradori valmistaa ihanan mineraalisia punaviinejä Teroldego rotaliano -rypäleestä. Alkon vakiovalikoimissa on toinen samasta rypäleestä valmistettu viini, mutta se ei ole lähellekään Foradorin tasoa. Edullisuutensa vuoksi se on kuitenkin kovin suosittu.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan tilausvalikoiman Foradori-nimellä kulkevaa parikymppistä viiniä. Se sopii erityisen hyvin suppilovahverokeiton kanssa, johon on laitettu myös pinaattia.

Yhdistelmä vain paranee, jos keiton kanssa tarjoaa tummahkoa leipää, jonka päällä on vuohenjuustoa. Mieluummin niin, että juustoleipä on käytetty uunissa.

Tweet