Waloa kansalle!

17.9.2013

Jukka Nikulainen

Steve Jobsista on Walter Isaacsonin elämäkertakirjassa eräs hullunkurinen kuva. Tuleva miljonääri istuu lootusasennossa tyhjän asuntonsa lattialla. Kuvateksti kertoo, että koska juuri oikeanlaisia huonekaluja ei löytynyt, hän oli mieluummin ilman.

Jobsin, kuten nykyilmapiirissä liian monen muunkin, perfektionismi ulottui myös ihmisiin ja alaisiin saakka. Dyykkijän mielenmaisema on huomattavasti armollisempi – ainakin tavaroita, toivottavasti kanssaihmisiäkin kohtaan. Pahemmat kolhut voi korjata ja pikkuvirheet antavat vain luonnetta.

Tämänkertaisissa roskislöydöissä löytyy patinaa ja naarmuja, jotka eivät niin hirveästi häiritse, melkein päinvastoin.

Täyspuinen, kauniisti sorvattu ja veistetty lampunjalka löytyi roskalavalta. Todennäköisesti alkuperäinen varjostinkin majaili lähimailla. Ajattelin kuitenkin vaihtaa tilalle aikaisemmin löytämäni näyttävän, ison valkoisen lasikuvun. Kuten usein dyykkiessä käy, jotkin löydöt jäävät odottamaan lopullista käyttötarkoitustaan kunnes puuttuva osa visiosta löytyy.

Pienempi valaisin on taas tyypillistä remonttilavan antia. Vastaavat posliinikantaiset lasipallot valaisevat useimpien 1960-luvulla rakennettujen ja nyt remontoitavien talojen kellareita. Uusia lampunkantoja voi ostaa kodinkoneliikkeistä, mutta kuten kattokuution yhteydessä muistutettiin, pientenkin sähkötöiden kanssa pitää olla tarkkana ja tarvittaessa kysyä apua ammattilaiselta.

Isaacsonin kirjan kuvassakaan Jobs ei ole täysin yksin. Muuten tyhjään asuntoon mahtui sentään iso jalkalamppu. Kenties lamppukin oli kuvaushetkellä vain matkalla roskiin. Itse tahdon uskoa, että kovankin kapitalistin sielun sopukoissa eli kaipaus lämmintä kotivaloa kohti.

Tweet