Vain tahroja paperilla?

1.10.2013

Jukka Nikulainen

Tällä kertaa esittelen hieman harvinaisemman ja hankalamman esineen. Se on monessa suhteessa oiva esimerkki roskisten aarteista.

Psykologiaa opiskelleet tunnistavat keksijänsä, Hermann Rorschachin, nimeä kantavan testin jo kielivoimistelulta kuulostavasta nimestään. Musteläiskätestinä paremmin tunnetusta kuvasarjasta on useammallakin jonkinlainen käsitys, vaikka itse läikkiä harvempi onkaan tuijottanut.

Rorschachin testi kuuluu niin kutsuttuihin projektiivisiin testeihin. Tausta-ajatuksena on, että ihmiset projisoivat, tai sijoittavat, ulkomaailmaan omia tunteitaan ja ajattelunsa piirteitä. Tämä perusajatus onkin varmasti tosi ja jo filosofeille tuttu.

Kuten Ludwig Wittgenstein kirjoittaa pääteoksessaan Tractatuksessa: "Onnellisen ihmisen maailma on eri maailma kuin onnettoman." Testin kautta näihin, mahdollisesti tiedostamattomiinkin, tunteisiin päästään paremmin käsiksi.

Olen huomannut, että myös jätteet ovat kuin iso musteläiskätesti. Roskiin ja niiden kierrätykseen sijoitetaan valtavasti sellaisiakin merkityksiä, joita niistä on vaikea objektiivisesti katsoen löytää. Myös roskien välillä löytyy eroja. Dyykittyihin vaatteisiin suhtaudutaan usein eri tavalla kuin muuhun tavaraan.

Juha Luodeslampi kirjoittaa hieman samasta aiheesta Turun Sanomien blogissaan mielenkiintoisesti. Roskiin ja dyykkimiseen suhtautuminen vaihtelee monista eri syistä kaupunginosittainkin. Roskat eivät ole vain roskia, vaan kertovat jättäjistäänkin.

Rorschachin testiin ja dyykkimisen keittiöpsykologisointiin liittyy myös monia samoja ongelmia. Musteläiskätesti on yhä valikoidusti kliinisessä käytössä, argumentteja sen käytön puolesta ja vastaan esiintyy ammattidebatissa. Uudemmat projektiiviset testit ovat pääosin syrjäyttäneet Rorschachin ja kaikkia niitä käytetään arvioinnin ja diagnosoinnin tukena, ei itsenäisenä mittarina. Maallikon on turha yrittää analysoida itseään tai tuttujaan läiskien, tai roskien, avulla.

Koska testi on yhä käytössä, kuvien julkaiseminen ei monen mielestä ole toivottavaa. Sanottakoon vain, että kuvat kyllä löytää netistä halutessaan googlaamalla, ja että dyykkimässäni kansiossa on kaikki kymmenen kuvaa tallella. Nyt vain pitäisi löytää lisää kehyksiä, että saisin osan kuvista esille muun dyykityn taiteen joukkoon.

Tweet