Pelastetaan talous kuntien uusjaolla

21.12.2010

Olli-Poika Parviainen

Miksi blogiparini Minna Sorsan mainitsema kuntien uusjako on niin ajankohtainen asia? Siihen on muitakin syitä kuin demokratian kehittäminen. Mielestäni olennainen syy on se, että elämme yli varojemme.

Suomen valtio on korviaan myöten veloissa. Viisimiljoonaisella kansalla on yli 70 miljardia euroa valtionvelkaa. Valtionkonttori on ennustanut velkamäärän tuplaantuvan vuoteen 2015 mennessä. Tämän päälle tulee vielä kuntien velkataakka. Kehitys jatkuu yksilötasolle asti. Kansalaisten maksuhäiriöt ovat läjähtäneet käsiin. Ja ensi keväänä valitsemme keskuudestamme edustajia hoitamaan taloutemme kuntoon.

Leikkauslistoja ei kuitenkaan näy julkisuudessa. Monet puolueet pitävät suunsa visusti kiinni niin hallituksessa, kuin oppositiossakin. Pelkäävätkö puolueet äänestäjien tai potentiaalisten hallituskumppanien suuttuvan? Niukkuus ei ole se paras vaaliteema.

Uudet protestiliikkeetkään eivät ole kunnostautuneet asiassa. Mitä nyt välillä lausutaan jotain nokkelaa. Siinä sivussa luodaan toiseutta, syytetään ”niitä” ja puolustetaan samoja saavutettuja etuja. Tai esitetään setelielvytystä. Kuntaliitosten kaltaisia toimia protestiväki todennäköisesti vastustaisi, jos ei muuten niin silkasta vastustamisen helppoudesta.

Kuntarakenteen ongelmista puhutaan valtiotasolla, mutta linja muuttuu matkalla eduskuntaryhmistä valtuustoihin. Tampereella tahto kuntaliitoksiin on julkinen salaisuus. Siitä ei kuitenkaan sovi puhua, etteivät naapurit pelästy.

Kuntien uusjakoon liittyy hallinnon karsiminen. Uudistukset yhdistettynä hallinnossa ahertavien kuntatyöntekijöiden eläköitymiseen mahdollistavat suuria säästöjä pienellä mielipahalla.

Hallinnon karsimisesta puhuvat lähinnä vihreät ja perussuomalaiset. Poliittiset vastakohdat löytävät siis toisensa ainakin yhdessä asiassa. Ehkä tämä johtuu siitä, ettei kummallakaan puolueella ei ole juurikaan kuntarakenteissa piileviä saavutettuja etuja menetettävänään.

Minnan mukaan demokratisointi toteutuu vain lähiperiaatteella. Hankauksia tulee, mikäli pyritään sanelemaan. Olen samaa mieltä, mutta aina hankausta ei voi välttää.

Tehdään voitavamme, jotta kuntarajat saadaan unholaan ilman poliittisia liitostaisteluita. Jos pikkumainen kuntapolitiikka kuitenkin uhkaa vesittää uudistukset, on valtion oltava valmis puuttumaan peliin. Yhtä lailla on demokratian vastaista antaa yksittäisten eturyhmien pompotella suuria kokonaisuuksia.

Kuntarakenteen kitkat ratkaisemme siis Minnan kanssa ensisijaisesti seudullisella ja maakunnallisella yhteistyöllä. Rakenteelliset muutokset vähentävät tyhjäkäyntiä ja samalla voidaan edistää demokratiaa, mutta näillä eväillä ei vielä Suomea pelasteta.

Emme halua maksattaa elintasoamme tulevilla sukupolvilla. Emmehän? Haastankin siis Minnan niukkuudenjakotalkoisiin. Pohtikaamme seuraavissa kirjoituksissamme yhdessä asioita, joista voisimme luopua. Leikkauslistojemme jälkeen voimme siirtyä toiseen vähintään yhtä suurta kansansuosiota nauttivaan aiheeseen eli veropohjan laajentamiseen.

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas, jonka mielestä valtio velkaantuu vaarallisella nopeudella.

Tweet