Voitot tänne ja haitoista viis

8.10.2008

Terhi Brusin

Törmäsin muutama päivä sitten mainioon määritelmään:

”Ekologia on pitkän aikavälin ekonomiaa. Ekologinen markkinatalous tuottaa voittoa tulevaisuuden strategisilla kilpailueduilla ja haittakuluja välttämällä sen sijaan, että kuluttaisi tulevien sukupolvien voimavaroja ja jättäisi perinnöksi painolasteja.”

Teksti on peräisin täkäläisen vihreän ajatuspajan Heinrich Böll -instituutin kutsusta erääseen ekologista markkinataloutta koskevaan tilaisuuteen.

Tämän päivän taloushan tuottaa suurelta osin hyvin lyhytnäköistä voittoa pienelle ihmisjoukolle ja maksattaa haittavaikutuksensa joskus myöhemmin koko yhteiskunnalla.

Loistoesimerkki on ydinvoima, jota on ilmastonmuutoksen tultua isoksi teemaksi mainostettu milloin päästöttömänä, milloin jopa ekologisena energiamuotona.

Anteeksi kuinka? Tuotetaan siis tieten tahtoen jätettä, joka on vaarallista satatuhatta vuotta ja kauemminkin, ja sanotaan kirkkain otsin, että asia on hallussa.

Miten ihmeessä kukaan voi väittää, että jätteen pysyvän turvassa voidaan taata? Eihän ihmisellä ole kokemusta ainoastakaan materiaalista, joka kestäisi tällaisia aikoja, saati sitten mistään muustakaan yhtä pitkäikäisestä.

Edelliset satatuhatta vuotta sitten tällä planeetalla vaelteli Neandertalin ihmisiä. Sen jälkeen on ollut useampi jääkausi. Saharan muuttumisesta autiomaaksi ei ole kulunut edes kymmentätuhatta vuotta.

Olen lakannut uskomasta kaikkia, jotka työnsä puolesta väittävät, että ydinjäteongelma on ratkaistu tai ainakin hyvän matkaa sinne päin. En nimittäin usko, että heillä, sen kummemmin kuin kellään muullakaan, on todellisuudessa minkäänlaista kapasiteettia ottaa asiaan kantaa.

Kuka meistä pystyy sanomaan miltä maailma näyttää edes pahaisten viidenkymmenen vuoden päästä?

Huomattavasti rehellisempää olisi sanoa, ettei oikeasti kiinnosta, mitä jätteelle tapahtuu, kun se on poissa silmistä.

Niin on pakko päätellä, kun tietää, että esimerkiksi Urenco, virallisesti ydinjätteen jälleenrikastaja, vie mm. saksalaisten Eonin ja RWE:n voimaloiden jätettä Venäjälle sotilaallisille alueille, joille ei ulkopuolisia pääse, mutta joilla asuu satojatuhansia ihmisiä

Siellä jäte makaa peltitynnyreissä taivasalla. Se maksaa vain viidenneksen siitä, mitä edes jotenkuten asiallinen välivarastointi tuottajamaassa maksaisi, kertoo kansalaisjärjestö Urgewaldin koruton selvitys. Urencon slogan on muuten “Enriching the World”.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet