Haloo kunnat!

1.10.2008

Terhi Brusin

Viime viikolla saksalaisesta Wörrstadtista kirjoittamani blogiteksti jätti päähäni pyörimään kuvia hyvin toisenlaisesta yrityksestä ja paikkakunnasta.

Ajattelin entistä kotikuntaani Pyhäjokea. Pohjoispohjalaista, luontokunnaksi itseään mainostavaa 3 500 asukkaan maalaispaikkakuntaa, jolta Fennovoima mielii paikkaa ydinvoimalalle.

Lienevätkö Fennovoiman emoyhtiön Eonin tunnustelijat hoksanneet Suomea kartoittaessaan, että siellä Raahen terästehtaan kupeessa oleva pikkukunta tarjoaa ihanteelliset mahdollisuudet hankkeen läpimenolle: paikkakunnan päätöksentekoa johtaa sama kourallinen harmaantuvia alfauroksia kuin 20–30 vuotta sitten, eikä heidän maailmankuvansa näytä noista ajoista pahemmin muuttuneen.

Suuri on kaunista, investoinnit tuovat automaattisesti hyvinvointia ja niin edelleen.

Virallisen propagandan mukaan ydinvoimala tuo työtä ja varallisuutta, jota ilman kunta uhkaa näivettyä. Kenelle sitä työtä tulisi, ei kuitenkaan kerrota.

Ei ihme, sillä hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan rakennusvaiheessa tarvittaisin majoitusta tuhannelle muualta tulevalle työntekijälle. Myös se, mitä hyvää kunta tekisi kasvaneilla verotuloilla, on hämärän peitossa.

Ja mitä siihen näivettymiseen tulee, se on kyllä aivan muusta kiinni, kuin yhdestä ulkopuolelta tulevasta yrityksestä. Se on kiinni kuntalaisten luomasta hengestä, jota ei tule Helsingistä eikä Brysselistä, vaan joka tehdään paikan päällä.

Puhtaasti ulkoisten olosuhteiden puolesta tällaisessa kunnassa on mitä parhaat edellytykset vihreille elinkeinoille, jotka hyödyntävät paikallisia voimavaroja ja antavat tekijöilleen mahdollisuuden elää lähellä luontoa: luomutuotannolle ja pienimuotoiselle jatkojalostukselle, ekomatkailulle ja uusiutuville energiamuodoille.

On meri ja joki, metsät täynnä patikkapolkuja, maata vaikka kuinka.

Mutta kompastuskivenä on ilmapiiri. Sekä kuntalaisilla että päättäjillä on paljon epäluuloja kaikkea vierasta ja erilaista kohtaan. Kova maa kynnettäväksi sellaiselle, joka ryhtyisi yrittämään jotakin uutta.

Valovuosien päässä on vielä sellainen kuva kunnasta osana maailmaa, että koettaisiin kunnia-asiaksi parantaa kuntalaisten ekologista jalanjälkeä. Kuten esimerkiksi ne runsaat 1 200 saksalaiskuntaa, jotka kilvoittelevat urheiluhengellä ja huumorilla aurinkoenergian hyödyntämisessä Solarbundesligassa.

Tervetullut tuulahdus tuoretta ilmaa on, että ydinvoimalaa vastustava Pro Hanhikivi -liike on saanut koottua kuntavaaleihin 16 ehdokkaan listan. Se on merkki siitä, että entistä useampi kuntalainen on päättänyt tarttua mahdollisuuksiinsa vaikuttaa sen sijaan, että antaisivat viedä itseään kuin pässiä narussa, suunnasta piittaamatta.

Vielä kun parikymmentä vuotta odotellaan, niin ilmapiiri voi alkaa olla kypsä jopa ensimmäisille vihreille kunnallisvaaliehdokkaille.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet