istock

Sote-palkkapelottelu voi iskeä pienituloisiin naisiin ja murtaa yhdenvertaisuutta

26.4.2018 13.41

Jenni Leukumaavaara

Sote-uudistukseen kuuluu työntekijöiden siirtyminen kunnan palkkalistoilta maakunnan liikelaitoksiin ja yksityisiin sote-keskuksiin.

Kainuussa viime kuussa tehdyn päätöksen on pelätty korottavan maakuntauudistuksessa työntekijöiden palkkoja. Voi kuitenkin olla, että palkkapelottelulla saadaan aikaan laki, joka johtaa epätasa-arvoon naisvaltaisilla aloilla.

Työtuomioistuin määräsi maaliskuussa Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän maksamaan ryhmälle fysioterapeutteja samaa palkkaa. Palkka määräytyi korkeimman palkan mukaan.

Tuomion taustalla oli Kainuun kuntayhtymän perustaminen vuonna 2005 ja siitä seuranneet erisuuruiset palkat samoissa tehtävissä. Kuntayhtymä oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, kun se oli vielä vuonna 2010 eli viisi vuotta myöhemmin maksanut fysioterapeuteille erisuuruisia palkkoja samoista tehtävistä.

Kuntayhtymä oli perustellut eripalkkaisuutta heikolla taloustilanteella.

”On kuitenkin lukuisia oikeustapauksia, joiden mukaan heikko taloudellinen tilanne ei ole peruste työntekijöiden eriarvoiselle kohtelulle”, SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko sanoo Vihreälle Langalle.

Työtuomioistuimen päätös on herättänyt huomiota sen vuoksi, että sote-uudistuksessa työntekijät siirtyvät kunnista maakuntien palvelukseen ja yksityiselle sektorille. Tuomiota on siis katsottu mahdollisena ennakkotapauksena sote-siirtymille. 

Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi huomauttaa, ettei tuomiossa sinänsä ollut mitään uutta.

Se vain vahvisti sen, että muun muassa Suomen perustuslaki edellyttää yhdenvertaisuutta. Samoista ja yhtä vaativista töistä on maksettava samaa palkkaa, ellei samanpalkkaisuudesta poikkeamiselle ole hyväksyttävää syytä.  

Kuntatyönantajat on arvioinut, että jos työtuomioistuimen linjausta sovelletaan sote-uudistukseen, palkkakustannukset saattaisivat nousta 700 miljoonaa tai jopa miljardi euroa.  

Arvio on säikäyttänyt kansanedustajia ja saanut pohtimaan sote-kustannuksia. Palkkakustannusten nousu vaikeuttaisi maakuntien taloudellista asemaa. Niiden valtiolta saatavaa budjettia on moni asiantuntija arvioinut jo lähtökohtaisesti alijäämäiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin) arvioi Vihreälle Langalle, että palkat ovat vielä neuvoteltavissa alan järjestöjen kanssa ja työehtosopimusneuvotteluissa. Hänen mukaansa sote-uudistus ei ole palkkaharmonisointiin kaatumassa.

”Palkkaharmonisointi on sikäli tiedossa, että sehän tulee jossain vaiheessa kysymykseen. Se ei ole nyt ajankohtaisin asia tässä, mutta hoidetaan kyllä. En halua lähteä sorkkimaan, koska henkilöstöjärjestöjä kuulematta ei tietenkään päätöksiä tehdä”, Mattila sanoo.

Mattila myöntää, että harmonisoinnin tarkkoja kuluja ei ole tiedossa, koska ”meillä ei ole periaatteessa vielä uudistustakaan”. Lainsäädäntötyö on eduskunnassa käynnissä. Valmista pitäisi olla kesäkuussa, jotta lait saataisiin voimaan heinäkuun alussa.  

Ratkaisuksi esimerkiksi kuntatyönantajat on ehdottanut lakiin erillismääräystä, joka mahdollistaisi palkkojen yhdenmukaistamisen rajaamisen.

KT:n ehdotuksessa palkat harmonisoitaisiin tehtäväkohtaisten palkkojen mediaanitasoon. Palkkoja ei voida suoraan pienentää, joten mediaanitasoa suurempi osa palkasta olisi siirtymälisää, joka maksettaisiin henkilölle niin kauan kuin hänen tehtävänsä pysyisi samana. Tehyn lisäksi esimerkiksi Lääkäriliitto vastustaa palkkojen harmonisointia lailla.

Sote- ja maakuntauudistuksessa noin 220 000 palkansaajaa vaihtaa työnantajaa.

Tehyn arvion mukaan Kuntatyönantajat lähtee laskelmassaan siitä, että lähes jokaisen palkka nousee sote-uudistuksen yhteydessä sadoilla euroilla kuukaudessa. Esimerkiksi sairaanhoitajille on laskettu niin sanotun reseptihoitajan palkka. Tehyn Kirvesniemen mukaan tämä on osin harhaanjohtavaa.

”Tällaista ei kai kukaan ole vaatinut eikä vaatimukselle olisi perusteitakaan. Laskentatavalla saadaan hurjia lukuja, joilla ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä harmonisaation todellisten kustannusten kanssa”, Kirvesniemi sanoo.

Erillismääräys voi johtaa siihen, että samaa työtä tekevät työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa. Lailla voitaisiin siis poiketa tasapuolisen kohtelun periaatteesta. 

Sote-alojen naisvaltaisuuden vuoksi mahdollinen erillislaki saattaisi venyttää kuilua miesten ja naisten palkkaeroissa.

SAK:n Kokon mukaan yleisesti ottaen työn hinnan, kaikkine lisineen, pitäisi määräytyä osapuolten välisenä sopimuskysymyksenä, eikä lainsäätäjän ole syytä puuttua palkanmuodostukseen.

”Tässä tapauksessa kävisi juuri näin, jos kertaluonteisesti säädettäisiin palkkojen harmonisoinnista erikseen. Meillä on jo nyt työ- ja virkasuhteita säätelevät peruslait sekä säädettynä lisäksi erilaisia työelämän perusperiaatteita, kuten tasavertainen kohtelu sekä samapalkkaisuuden periaate. Erillisiä 'säästölakeja' ei tarvita”, Kokko sanoo.

”Henkilöstön sitoutumista ei varmasti edistäisi laki, jonka keskeinen sisältö olisi, että Suomessa kaikille muille paitsi sote-uudistuksen toteuttavalle henkilöstölle pitää maksaa samasta työstä samaa palkkaa”, Kirvesniemi sanoo.

palkkatasa-arvo  sote-uudistus  maakunnat  terveydenhuolto 

Tweet