Iiro Törmä

Essee pudotti maan pinnalle – Maata pitkin matkatessa etapitkin ovat matkakohteita

18.4.2018 16.14

Vesa Sisättö

”Päätin viisi vuotta sitten, etten enää lennä Euroopassa. Kerran viidessä vuodessa saan lentää jonnekin Euroopan ulkopuolelle, minne ei muuten järkevästi pääse. Sallin nämä matkat, sillä perheeni pitää kaukomatkailusta, enkä koe itseäni askeetiksi. Kävin Japanissa viime vuonna ja sitä ennen 2013.

Päätös jättää lentäminen syntyi, kun luin esseekokoelmaa, joka käsitteli jätteiden kierrätystä. Kirjan nimen olen unohtanut. Teoksessa irvailtiin ihmisille, jotka lajittelevat jätteensä ja pipertävät kierrätyksen kanssa, mutta lentävät joka paikkaan.

Kognitiivinen dissonanssi saavutti huippulukemat. Lopullista päätöstä hauduttelin vuoden. Se merkitsi isoa elämänmuutosta, sillä aiemmin olin tottunut siihen, että voin halutessani lähteä lentomatkoille.

Ennen päätöstä lensin muutaman kerran vuodessa. Olen lentänyt kymmeniä kertoja elämässäni. Tiesin tietenkin lentämisen haitoista, mutta keksin aina ajatella, että minulla oli lentämiseen hyvä syy. Kuten että virkistän itseäni lomalla: lennän ihanaan Pariisiin, ja haen sieltä aineettomia elämyksiä. Syntyvät päästöt ovat epäoleellinen pikkuseikka, jota ei lasketa.

Johdonmukaisuus on raskasta, mutta helpottavaa.
Matkailisin enemmän, jos yhä lentäisin. Koetan olla vertailematta elämääni Facebookin lomakuviin. Eivät ne toisaalta niin ihmeellisiä ole. Seuraan netissä kuvia kansainväliseltä avaruusasemalta, enkä voisi matkustaa sinnekään.

Matkailemme noin kerran vuodessa. Yritämme olla pois Suomesta kuukauden loka–marraskuussa. Tähän saakka se oli helppoa, koska olemme kaksi freelanceria, eikä lapsi ollut koulussa. Nyt tilanne on toinen, sillä lapsi aloitti koulun syksyllä.

Pintamatkailuun pitää suhtautua eri tavoin kuin lentämiseen. Siinä etapitkin ovat kohteita. Pintamatkailu on kalliimpaa. Mutta jos pysähtyy matkalla useammassa kaupungissa, matkan hintaa pitäisi vertailla siihen että kävisi lentäen jokaisessa näistä paikoista. Se tulisi kalliimmaksi.

Edellinen pintamatkailumatka suuntautui Italiaan. Matkustimme ensin laivalla Saksaan ja sieltä edelleen Sveitsiin, josta matkustimme ihanalla alppijunalla Italiaan. Rata kiemursi vuorten seiniä ja ylitti korkeita siltoja. Italiassa vietimme aikaa Genovassa.

Monet ystävistä sanovat, että ihanan kuuloista, mutta ei minulla ole aikaa matkailla noin. Mutta se ihana alppijunamatka Sveitsistä Italiaan kesti vain neljä tuntia.

Yöjunalla pääsee näpsästi suoraan esimerkiksi Pohjois-Saksasta Etelä-Eurooppaan. Kun iltapäivällä lähtee, seuraavana aamuna on perillä. Yöjunat ovat korvaamattoman käteviä. Harmi että niitä on vähennetty, ilmeisesti juuri halpalentojen takia. Se vaikeuttaa järkevää pintamatkailua Euroopassa.

Minulla on mielipide muiden lentomatkailusta, mutta he tekevät asiassa oman päätöksensä. Puhun mieluummin itsestäni kuin muista. Ihmiset, jotka ovat huolissaan luonnosta ja ilmastosta, lentävät silti paljon. Lentämistä pitäisi lähestyä myös yhteiskunnan tasolla, ei vain yksittäisten lomasuunnitelmien kautta.

En halua olla ilonpilaaja ja kertoa omista ratkaisuistani, kun joku kavereista iloitsee, että varasi juuri lentoliput Aruballe.
Jos sanon, että ostin itse juuri junaliput, tulee helposti kysymys, että miksi matkustat noin hankalalla tavalla, kun perille voisi lentääkin.

Siihen voisin vastata, että lentämättä jättäminen on helpoin ympäristöteko. Tällainen vastaus tappaa kyllä keskustelun tai vie sitä syvemmille vesille, pois rennosta jutustelusta. Se vaatii oman tilanteensa ja tunnelmansa.

Välttelen lentämättömyydestäni puhumista. Paitsi nyt annan haastattelun. Onkohan minulla enää yhtään kaveria tämän jälkeen?”

Tutustu muiden lentämättömien tarinoihin:

• Entinen taistelulentäjä ei lennä edes ilmaiseksi
• Perheen elinkeino on kiinni lentämisestä, mutta Marianne Juntunen ei itse lennä
• "En ole ikinä ollut Näsinneulan ravintolaa korkeammalla"

lentäminen  turismi  ilmastonmuutos 

Tweet