Iiro Törmä

Energiaekspertti luottaa uuteen teknologiaan

15.11.2016 8.11

Lasse Leipola

Voidaanko Suomen energia tuottaa uusilla keinoilla, ilman ydinvoiman ja bioenergian kaltaisten perinteisten keinojen lisäämistä? Smart Energy Transition -hankkeen vuorovaikutusjohtaja Karoliina Auvinen uskoo, että voidaan.

Hän kuitenkin pelkää, että uudet ydinvoimalahankkeet syövät puhtaan teknologian mahdollisuuksia. Niin on vaarana tapahtua etenkin Suomen kaltaisissa maissa, joissa energian kokonaiskulutus ei enää kasva.

”Ainoastaan sellaisissa maissa kannattaa rakentaa ydinvoimala, joissa energian kulutus kasvaa nopeasti ja joissa vastakkain on uusi hiilivoimala ja uusi ydinvoimala eikä tuulivoimalle ole tilaa.”

Auvisen työhuone on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kellarissa Helsingin Töölössä. Siellä hän pohtii, miten siirtymä uuteen energiajärjestelmään voidaan toteuttaa niin, että Suomi hyötyy siitä.

Smart Energy Transition -hankkeen tavoitteena on tuoda tieteellistä tietoa poliittisille päättäjille. Auvisen työ on edistää vuoropuhelua tutkijoiden, poliitikkojen, virkamiesten ja yritysten välillä.

”Viesti menee parhaiten perille silloin, kun pystymme vastaamaan juuri siihen kysymykseen, joka virkamiehellä tai poliitikolla on pöydällään.”

Auvinen pitää ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurimpana ja välittömimpänä uhkana.

”Jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, vesittyy kaikki muu hyvä työ, mitä on tehty esimerkiksi biodiversiteettikadon ja muiden ympäristöongelmien ehkäisemiseksi. Tai yhteiskuntarauhan ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.”

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on yhdistänyt Auvisen kaikkia työtehtäviä – olipa kyse ollut sitten järjestöistä, yrityksistä tai tutkimusmaailmasta. Toinen yhdistävä tekijä on ollut tutkittuun tietoon tukeutuminen. Esimerkiksi ilmastoohjelman päällikkönä Suomen WWF:ssä kaikkien ulostulojen piti perustua tieteeseen ja hyviin lähteisiin.

Tällä hetkellä ehkä suurin haaste Auvisen pöydällä liittyy siihen, että sähkö on liian halpaa. Hintaan vaikuttaa se, että tukipolitiikkaa on tehty epäonnistuneesti, päästöoikeuksia on liikaa tarjolla ja se, että öljy on halpaa.

Käytännössä kaikki uudet voimalahankkeet näyttävät tällaisessa tilanteessa kannattamattomilta ilman yhteiskunnan tukia. Energiajärjestelmä ei voi muuttua, jos kaikki uudistukset ovat liian kalliita toteutettaviksi.

Auvisen mukaan sähkömarkkinoilla ei ole kyse väliaikaisesta häiriöstä vaan murroksesta, joka vaatii vanhojen toimintatapojen ravistelemista.

”Se, että ongelmaksi nimetään uusiutuvan energian tuet ja ajetaan puhtaan energian investoinnit alas, ei ole mikään ratkaisu. Markkinamalleja pitää kehittää.”

Huutokauppa. Se on Karoliina Auvisen mielestä yksi lupaavimmista mekanismeista tukea uutta energiantuotantoa.

Eli sen sijaan, että valtio lupaa päästöttömän energian tuottajille ennaltamäärätyn takuuhinnan, järjestetään huutokauppoja, joissa valtio sitoutuu tekemään pitkäaikaisen ostosopimuksen sen tuottajan kanssa, joka lupaa halvimman hinnan.

Ostosopimusten tekemisen voisi myös ulkoistaa energian käyttäjille ja myyjille, jolloin valtion rooli jäisi vieläkin pienemmäksi.

”Nykyisen kaltainen sähkömarkkina tarvitaan jatkossakin sähkön tuotannon ja kysynnän tasapainottamiseen, mutta se ei enää pysty rahoittamaan uusia investointeja.”

Päästöttömän energiantuotannon rahoittamisen ohella toinen suuri kysymys on se, millä teknologialla tai teknologioilla päästövähennyksiä tavoitellaan.

”Markkinoilla, joilla energiankulutus kasvaa koko ajan, ei välttämättä tule vastakkainasettelua, koska uutta kapasiteettia tarvitaan niin paljon. Länsimaissa energiankulutus ei kuitenkaan enää kasva vaan pysyy ennallaan tai laskee, kun energia­intensiivinen teollisuus korvautuu palveluilla. Tällaisessa tilanteessa käydään kisaa niistä keinoista. Se on kova battle.”

Lyhenteet ja englanninkieliset termit värittävät kaikkea energiapoliittista keskustelua, mutta Auvisen puheessa englantia kuulee tavanomaistakin enemmän.

”Sitten on vielä paljon vanhoja assetteja, tuotantolaitoksia, joita omistajan näkökulmasta olisi hyödyllistä ajaa mahdollisimman pitkään. Kun investointi on kuoletettu ja laitos kunnossa, ei heillä ole mitään taloudellista intressiä alasajoon.”

Auvisen edustamassa hankkeessa on kyse aurinkoenergiasta, tuulivoimasta, energiatehokkuudesta ja älykkäämmästä kysynnän ohjaamisesta. Hän ei näe bioenergiaa tai ydinvoimaa merkityksellisinä ratkaisuina ilmastonmuutokseen eikä ole lukenut yhtäkään selvitystä, jossa ydinvoimalla voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä globaalilla tasolla.

Hän muistuttaa, että siinä missä ydinvoiman hinta on noussut turvallisuusvaatimusten kiristyttyä, aurinko- ja tuulivoima halpenevat vuosi vuodelta.

”Tuulivoima on jo halvempaa kuin ydinvoima.”

Bioenergian suurimpana ongelmana Auvinen pitää sitä, ettei se todellisuudessa ole aina päästötön energialähde. Hänestä biotaloudesta puhuminen tai öljyn korvaaminen bioenergialla ei ole tie eteenpäin, koska syviä päästövähennyksiä ei saavuteta sillä, että pidetään vanhat polttomoottorit käytössä ja korvataan öljy biomassalla.

Auvisesta biokaasu on toki hyvä liikennepolttoaine, mutta ainakin urbaani liikenne pitäisi saada ennemmin sähköiseksi. Hän pitää bioenergiaa hyvänä aurinkoenergian varastointikeinona, jota kannattaa käyttää lähinnä yhdessä tilanteessa: silloin, kun aurinkoa ei ole saatavilla.

Energiaihmisten kysymykset

Rauli Partanen kysyy: Kaikissa IPCC:n raporteissa ydinvoimallakin on merkittävä rooli. Onko mielestäsi ilmastonmuutoksen kannalta tärkeämpää edistää länsimaissa vain tiettyjä teknologioita vai vähäpäästöisyyttä ylipäätään?

Karoliina Auvinen vastaa: Skenaarioiden mukaan merkittävimmät päästövähennykset saavutetaan energiatehokkuutta parantamalla, aurinko- ja tuulienergialla, liikenteen sähköistämisellä ynnä muilla uusilla ratkaisuilla. Uusien teknologioiden laajaa käyttöönottoa ei voi pitää itsestään selvänä, vaan niiden kehittämiseen, demonstroimiseen ja kaupallistamiseen on satsattava voimakkaasti. Siksi Suomen ja muiden kehittyneiden maiden olisi tärkeää keskittyä uusiin ratkaisuihin, jotta ne voivat levitä myös globaalilla tasolla. Ydinvoima on jo vanhaa koeteltua teknologiaa, joten siihen investoiminen kannattaisi jättää valtioille, joilla ei ole osaamista uuden teknologian kehittämiseen.

Harri Laurikka kysyy: Onko bioenergialla roolia lämmönlähteenä tai liikennepolttoaineena älykkäässä energiamurroksessa?

Karoliina Auvinen vastaa: Bioenergia on tarpeellinen siirtymäkauden ratkaisu siirryttäessä kohti puhdasta ja älykästä energiajärjestelmää, mutta globaalissa mittakaavassa se ei ole kovin merkittävä. Talvella bioenergia on hyvä lämmönlähde etenkin, kun se syntyy metsäteollisuuden sivutuotteena. Biokaasu on tärkeä liikennepolttoaine ja säätövoiman lähde sähköjärjestelmässä. Suomessa satsataan pelkkään bioenergiaan kuitenkin liikaa, sillä älykäs sähkö-, lämpö- ja liikennejärjestelmä rakentuu useista erilaisista teknologiosta ja ratkaisuista.

Tweet