Hippi salailee

15.2.2011

Rosa Meriläinen

Vihreiden kansanedustajalla, pirkanmaalaisen kulttuurin moniottelijalla, ihmisoikeusaktivisti Kaarina Hipillä oli ongelma. Hän ei ollut käynyt yhtään luottamuksellista keskustelua yhdenkään suurlähettilään kanssa. Ennen Wikileaks-skandaalia hän ei edes muistanut Yhdysvaltain lähettilään nimeä.

”Mun mielestä ois äiti komeeta, jos kaikki vihreet kansanedustajat julkaisisivat nettisivuillaan kaikki tapaamisensa eri maiden diplomaattien kanssa”, ideoi Kaarinan poika Petteri. ”Siihen vois vielä liittää listan niistä asioista, joita tapaamisessa käsiteltiin”, täydensi hänen vaimonsa Marjutta. ”Mikä on diplomaatti?”, kysyi lelulaatikon ääreltä pieni Patti. ”Äää”, itki Paju-vauva.

Kaarina tarttui Pajun keskustelunavaukseen päästäkseen pälkähästä. Hän ei voinut edes omalle pojalleen paljastaa, ettei olekaan niin kovin tärkeä. Hippiä myös pelotti, että muilla vihreillä olisi komeankuuloisia diplomaattikontakteja.

Jo 70-luvulla Kaarinaa oli hävettänyt se, ettei hänellä ollut kotiryssää, eikä omaa mappia Supon arkistossa. Hän ei ikinä tuntunut pääsevän oikeisiin piireihin.

”Etkö sää Petteri osaa vauvaa pidellä, vaikka jo toisen lapsen oot maailmaan siittänyt”, purki Kaarina kiukkuaan aina yhtä puolustuskyvyttömään Petteriin ja nappasi vauvan syliinsä. Itku loppui todennäköisesti silkasta säikähdyksestä. ”Sulla ei Marjutta maito riitä, kun lapsi on näin itkuinen, että öljylisää, tuttelia ja kiinteätä ravintoa vaan”, paukautti Kaarina ja sai Marjutan itkemään. ”Määkin haluun”, vaati pikkuinen Patti lelulaatikon ääreltä.

Kaarina totesi hetkensä tulleen, laski vauvan lattialle pötköttämään ja pyyhkäisi eteiseen pukemaan viittansa, ponchonsa ja huivinsa. Oli aika lähteä kohti eduskuntaa.

”Äiti musta sää olet Marjutalle anteeksipyynnön velkaa”, tavoitti Petteri äitinsä puhelimeen junasta. ”Höpsis, kyllä pitää aina olla rehellinen ja suora”, kailotti Kaarina intercityn kännykkäkopista niin, että kaikki muut ykkösluokan matkustajat varmasti huomaisivat hänen olevan kiireinen tärkeitä asioita puhelimessa hoitava ihminen. Kaarina raotti kopin ovea varmistaakseen kuuluvuuden. ”Tässä on nyt sua isommat asiat työn alla, etkö sää lue lehtiä. Tiibetin kansa odottaa toimiani”, Kaarina julisti tietämättä ihan varmasti mitä aikoisi tällä kertaa tehdä asialle.

Hän kyllä mielellään nosti Dalai Lamaa esille, sillä hymyilevä munkki vaikutti hyvältä ihmiseltä ja Kaarina oli kuullut häneltä kaksi viisaan kuuloista sitaattia, joista toinen käsitteli nukkumista hyttysten kanssa ja toinen ei nyt tullut mieleen. Se saattoi olla myös Desmond Tutun.

Kun poliitikko ei tiedä mitä tehdä, hän voi joko kiinnittää asiaan huomiota, vaatia uutta virkaa, kuten tässä tapauksessa avoimuusasiamiestä tai järjestää seminaarin. Kaarina teki kaiken tämän ja tunsi jälleen olevansa ahkera ja tärkeä kansanedustaja, nainen paikallaan.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet