Hippi tekee tulosta

22.2.2011

Rosa Meriläinen

”Äiti, mä…”, Petteri Hippi soitti äidilleen, kansanedustaja Kaarina Hipille opetusministeriön uudesta ilkeiden porvareiden salajuonesta, TTU-järjestelmästä. Uuden systeemin mukaan jokaisen pätkätutkijan on julkaistava lukukausittain vähintään kaksi kansainvälistä artikkelia tai viisi kotimaista saadakseen pitää pestinsä.

Petterin kaupunkilaisnuorten luontosuhdetta käsittelevästä väitöskirjasta oli olemassa tuhat liuskaa viimeistä ähkäisyä myöten itse litteroitua haastatteluaineistoa ja toiset tuhat liuskaa muistiinpanoja. Petteri ei ollut varma, miten artikkeleja tehdään, eikä tiennyt mikä on luontosuhde englanniksi.

”Meillä on sitten ensi keskiviikkona tukiryhmän kokous, että oothan muistanut laittaa Tamperelaiseen ilmoituksen ja nettisivuille ja sähköpostilistoille?”, puhui Kaarina poikansa päälle.

”Äiti, mä…”, yritti Petteri jälleen, mutta ei onnistunut kertomaan, ettei pääse kokoukseen, koska pitäisi tehdä nopeasti yksi artikkeli ja hoitaa samalla Paju-vauvaa, koska Marjutan pitää istua suolahuoneessa hoidattamassa vaivojaan.

”Miten sä voit olla noin saamaton!”, arvasi Kaarina jo valmiiksi, ettei Petteri ollut tehnyt mitään tukiryhmän kokouksen eteen. Kaarina luuli, että poika tulisi tomerammaksi, jos sille koko ajan motkottaisi. Tosin Kaarinan johtajantaidot olivat juuri tätä. Siksi hänellä ei ollut ketään muutakaan kuin Petteri vetämään tukiryhmää.

Niinpä Kaarina tuli puhelun lomassa sanoneeksi pojalleen vaihteeksi jotain kaunistakin: ”Sä oot tosi hyvä innostamaan ihmisiä”. Kaarina ei uskaltanut kertoa Petterille sitä, ettei hänellä ole ystäviä, joista joku voisi ottaa vaalipäällikön homman vetääkseen. Siksi oli varminta yrittää ylistämällä alistamista.

Oikeastaan Kaarinalla oli päällä ihan sama hätä kuin Petterilläkin: hänellä oli ikävä aavistus siitä, että muilla kansanedustajilla olisi vaalikentillä kerrottavanaan konkreettisia saavutuksia, kuten joku laki tai tienpätkä. Kaarinalla oli plakkarissaan vain pitkä lista asioita, joista hän oli herättänyt keskustelua.

Kansanedustajista vähäisimmälläkin, vaikkapa vain ikuiseen oppositioon mielipiteidensä vuoksi ajautuneella kestoänkyrällä, pitäisi olla henkilökohtainen menestystarina kerrottavaksi, sillä Kaarina oli jo vaalikentillä oppinut, ettei argumentti ”Kyllähän minä, mutta kun ne muut” päde. Kaarina kaipasi meriittejä.

Kaarinalla oli taas uusi ylityöllistetty ja ylikoulutettu avustaja edellisen heitettyä hanskat tiskiin. Uusi avustaja taas ei osannut vielä politiikan kieltä ja viestintää, vaan intoili vain ihmisoikeustyöstä. Hän tehtaili Kaarinalle tiedotteita ja avoimia kirjeitä maailman kiusattujen sananvapaustaistelijoiden puolesta eli teki hommaa, jonka Kaarina itsekin osasi.

”No jos sä voisit Petteri tehdä mulle tiedoteluonnoksen tosta TTU-järjestelmästä. Ja blogitekstin. Julkaise ne sitten heti mun nimissä. Siitä on varmasti apua sekä mun kampanjalle että yliopistolaisille”, keksi Kaarina viimein kompromissiksi.

Mikä voisikaan mennä pieleen?

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet