Hippi saa nimen

8.2.2011

Rosa Meriläinen

Sosiologi, aktivisti ja Tampereen kaupungin kadunnimilautakunnan jäsen Petteri Hippi hiihteli pitkin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan käytävää etsien hetki sitten karannutta viisivuotiasta esikoistaan, Patti Hippiä.

Taakseen lapsivuodeosastolle hän oli jättänyt vastasyntyneen poikansa, nuoren vaimonsa ja erityisesti rintojen kohdalta laajan äitinsä, joka oli konsonantteja painottaen ilmoittanut, että mikäli hän olisi saanut ajoissa synnytyksestä tiedon, Marjutta olisi päässyt pehmeään vesisynnytykseen Vammalan sairaalaan, eikä Pattikaan olisi kadonnut.

”Suuren sairaalan kolkkous versus pienen sairaalan lämpimästi ja ihmisläheisesti sykähtelevä sydän, tämän sinä Petteri valitsit”, jylisi kansanedustaja, isoäiti ja anoppi Kaarina Hippi tietäen, ettei pojalla ollut aikaa jäädä puolustautumaan. Hänen oli etsittävä pieni Patti.

Kun Petteri vihdoin löysi Patin sairaalan kahviosta, siellä odotti onnellinen lapsi. Patti oli tutustunut höveliin papparaiseen, joka viattoman hyväntuulisena syötti lapselle höyrymakkaran särpimeksi smurffilimsaa ja Pihlaja-karkkeja. Hän ei voinut tietää, että Hippien perheessä sekä liha, sokeri että lisäaineet olivat kiellettyjä.

Petteri pelkäsi, että Pandoran lipas oli avattu - ja oikeassa hän oli. Tästä pitäen oli Patti himoitseva makkaraa ja makeisia. Tässä vaiheessa Petteriä kuitenkin huoletti eniten se, miten synnytyshormoniherkkä Marjutta ottaisi uutisen.

”Eihän kerrota äidille makkarasta, karkista ja limsasta?”, ehdotti Petteri äänellä, joka ei huokunut auktoriteettia. Oli vain luonnollista, että Marjutan ja vauvan huoneeseen astuessaan Patti Hippi kysyi: ”Miksei äidille saa kertoa, että Patti sai kivalta sedältä makkalaa, limsaa ja kalkkia?”.

”Uu-huu-huu”, itki Marjutta epäillen tämänkin vastoinkäymisen olevan miesten vika.

”Jes, hyvä tyttö”, sanoi Kaarina heittäen ylävitosen Patin kanssa. Tyttö hyppäsi isoäitinsä syliin ja he kumartuivat yhdessä tutkimaan vauvaa. Patti heilutteli kättään vauvan silmien edessä Kaarinan hyökätessä paljaisiin jalkoihin kiinni. Muutamalla rusautuksella hän sai vastasyntyneestä ilmoille mahtavan parun.

”Äiti!”, yritti Petteri, mutta tuli saman tien vaiennetuksi. ”Nyt on chakrat avattu”, ilmoitti Kaarina voitonriemuisena. Petteri laittoi silmät kiinni selittääkseen juurta jaksaen, mikä ero on refleksologialla ja chakroilla, mutta ei ehtinyt kovaäänisen äitinsä jatkaessa suoraan päälle.

Kaarina oli nimittäin vaikuttunut vastasyntyneen vauvan jalkoihin suloudesta. Näin käy naisihmiselle helposti. ”Kuu-fut”, se olkoon tämän lapsen nimi, linjasi Kaarina Hippi lapsenlapsensa tulevaisuuden. Hänen mielestään nimi henki sekä lapselle ominaista söpöjalkaisuutta, että itämaista kuun taikaa ja toivoa. Petteri oli puolestaan vaipumassa epätoivoon ennen kuin muisti keksimänsä nimen:

”Paju”. Ja niin sai Paju nimensä Pyynikinharjulta kadonneen vanhan pajun mukaan.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet