Tekijänoikeus tarvitsee kompromisseja

1.12.2010

Petteri Järvinen

On helppo olla samaa mieltä Jyrki Kasvin kanssa hyvitysmaksusta. Maksu, joka luotiin 1980-luvulla C-kasetteja varten, on 2010-luvulla auttamattomasti vanhanaikainen. Se nakertaa kansalaisten uskoa tekijänoikeusjärjestelmän perusteisiin ja on siten suorastaan haitaksi artisteille.

Tekijänoikeusjärjestöt pitävät kiinni maksusta, koska sen tuotto on niille helppoa rahaa. Lobbaus riittää eikä omia, aktiivisia toimenpiteitä tarvita.

Hyvitysmaksua puolustaessaan järjestöt käyvät väärää sotaa. Niiden kannattaisi keskittää voimansa piratismin ja laittoman nettilataamisen vastustamiseen. Tehtävä on paljon vaikeampi, mutta siinä onnistuminen tuottaisi artistien itsensä kannalta paremman lopputuloksen.

Nuoret omaksuvat jo koulussa periaatteen, jonka mukaan kaikkea voi kopioida netistä. Kuvia ja tekstejä lainataan omiin esitelmiin ja kotitehtäviin. Sama asenne periytyy myöhemmin sisällön kuluttamiseen. Musiikin ja elokuvien oletetaan olevan ilmaisia, koska niitäkin saa netistä – jos ei luvallisesti, niin sitten luvattomasti.

Viime vuosina laillisen tarjonnan määrä netissä on lisääntynyt. Musiikkia myydään ilman hankalia drm-suojauksia ja Spotify soittaa juuri omaan makuun räätälöityjä hittejä vaikka vuorokauden ympäri. Laittomia latauksia myönteinen kehitys ei silti ole lopettanut, tuskin edes vähentänyt.

Luvaton käyttö yleistyy samalla kun tekijänoikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä pyritään koko ajan kiristämään. Lain kirjaimen ja arkitodellisuuden välillä on kuilu, joka uhkaa uusien tiukennusten myötä revetä entistä leveämmäksi.

Ehdotankin kompromissia, jossa kumpikin osapuoli tinkii omista tavoitteistaan ja tunnustaa myös vastapuolen edut.

Siispä: epäoikeudenmukainen hyvitysmaksu lopetetaan ja teoskynnystä nostetaan oleellisesti niin, että tekijänoikeudellista suojaa saavat vain todellista luovuutta ilmentävät teokset. Mikä tahansa töherrys tai nuottikokoelma ei voi olla teos, jota suojataan 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja jota kukaan ei saa missään muodossa lainata ilman lupaa.

Suoja-aikoja lyhennetään oleellisesti. Perikuntien perikuntia hyödyttävät pykälät on laadittu puhtaasti taloudellisista, ei kulttuurin lähtökohdista. Lähioikeuksien suojaa supistetaan nykyisen laajentamisen sijaan ja kuluttajan oikeudet nostetaan mukaan tekijänoikeuskeskusteluun.

Vastineeksi me kuluttajat sitoudumme noudattamaan lakia ja maksamaan sisällöstä pyydetyn, kohtuullisen hinnan. Hyvä puoli on siinä, ettei nykyisen megatarjonnan aikana kenenkään tarvitse elää ilman musiikkia, elokuvia tai kirjallisuutta, vaikkei saisikaan hiiren klikkauksella ja ilmaiseksi juuri sitä päivän kovinta hittiä.

Kirjoittaja on kokoomuksen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet