Jos hieman höllätään?

26.11.2010

Sara Sajaniemi

Tämän blogisarjan taisteluparina ovat nuoret naiset. Luvassa on siis nuorten naisten kissatappelua ja tukan repimistä? Ei sentään...

Emme ole ennestään tuttuja Kaisan kanssa, sillä toimimme eri piireissä Kuopiossa. Lienee siksi kohteliasta ojentaa kättä ja esittäytyä. Olen Sara.

Punertavatukkainen vihreä. Ympäristöjärjestöaktiivi ja paljasjalkainen kuopiolainen. Opiskelen, tanssin ja reagoin sydämenpalolla vääryyksiin. Luontomme sen monimuotoisuudessaan, maapallomme biosfäärin kestävyys ja elämän jatkuminen ovat pohjimmaiset arvoni ja syyni toimia. Näiden perusarvojen ohjaamina, tosin osittain alitajuisesti, olen valinnut niin opiskelusuuntaukseni kuin tapani elää.

Vihreiden joukkoon liittymällä halusin asettua sellaisen politiikan taakse, joka rakentaa turvallista ja vakaata elinympäristöä myös seuraavalle sukupolvelle. Annoin ääneni ympäristöarvoille ja kestävälle energiapolitiikalle. Vihreä ideologia ”enemmän aikaa vähemmän roinaa” vakuutti minut, sillä tämä tavoite on pohja vastuulliselle politiikalle.

On arvokeskustelun aika. Ilmastonmuutoksen voimistuminen, monimuotoisuuden kaventuminen ja kiihtyvä luonnonvarojen kulutus uhkaavat elinympäristömme vakautta ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvinvointiin. Vaikka yksittäisen ihmisen teot ovat tärkeitä, tarvitaan kokonaisvaltaisia yhteisiä sääntöjä ja vihreää kosketusta niin liikenne-, jäte- energia- kuin talouspolitiikkaankin.

Olen vakuuttunut, että hyvinvointia voidaan tuottaa ekologisemmin. Se kuitenkin vaatii päämäärätietoisuutta ja pitäviä tavoitteita. Onko poliitikoillamme tarvittavaa viisautta, vastuuntuntoa ja rohkeutta sopivassa suhteessa?

Tänä päivänä päätökset tehdään talouskasvua tavoitellen. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä talouskasvu perustuu ympäristön kiihtyvään riistoon, materiaalin kasvavaan tuottamiseen ja jäteongelman paisumiseen. Lisäksi ihmisten onnellisuus ei ole kasvanut enää 1970-luvun jälkeen talouskasvun vauhtia.

Sokeasti talouskasvua hamuavasta valtiosta voisi tulla ihmisten onnellisuutta ja aitoa hyvinvointia tavoitteleva maa. Yhtenä suurena tavoitteena olisi kulttuuri ja asenneilmapiiri, jossa hieman höllätään, jossa arvostetaan vapaa-aikaa ja palveluita. Onnellisempi yhteiskunta ei pohjaudu tuotteiden kuluttamiseen ja pienelle väestöosalle kertyvään muhkeaan tilipussiin.

Tänään on osuvasti kansainvälinen Älä Osta Mitään –päivä, joka herättää miettimään kulutustottumuksiaan ja niiden syitä. Tänään onkin hyvä hetki jättäytyä kulutusyhteiskunnan pyörästä, pysähtyä ja sallia itselleen aikaa.

Nauttia ajasta ja leputtaa hermoja ennen hektisen hysteerisiä joululahjaostoksia tontturallatuksia kaikuvien kauppakeskuksien tungoksissa.

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet