Ihmelääke hyvä hallinto

19.10.2007

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

”Maa on yksi Afrikan menestystarinoista. Yksi harvoista eteläisen Afrikan maista, joilla saattaa olla mahdollisuudet YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen.”

Maa on Mosambik, ja puhuja ranskalainen kehitysyhteistyökonsultti.

Ja toden totta, kaikki Mosambikissa näyttää hyvältä. Talous on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 8–10 prosenttia vuodessa, ja pääkaupungissa Maputossa on kauniita katuja, taivaallisia ravintoloita ja välimerellinen tunnelma.

Keskustelu mosambikilaisen velka-aktivistin kanssa tuo toisen näkökulman: ”Työ on vaikeaa, koska hallinto ei ole läpinäkyvää”.

Mosambikia on itsenäistymisestä lähtien hallinnut yksi puolue, jota on syytetty vaalitulosten mestaroimisesta ja joka nyt kiillottaa julkisuuskuvaansa korruptioskandaalin jäljiltä.

Maailmanpankin mittareilla Mosambikin hallinto on keskinkertainen. Demokratiaa ajava kansalaisjärjestö Freedom House määrittelee maan ”osittain vapaaksi”.

Kun Afrikan kartalla kulkee Mosambikista pohjoiseen ja länteen, löytyy toisenlainen maa, Mali. Sen hallinto on kaikkien kansainvälisten mittareiden mukaan hyvä ja läpinäkyvä ja maan poliittinen ilmapiiri vapaa.

Silti maailman kymmenen köyhimmän maan joukkoon kuuluvalla Malilla on vaikeuksia saavuttaa köyhyyden vähentämiseksi asetettuja taloudellisen kasvun tavoitteita.

Eihän sen näin pitänyt mennä.

Jos Afrikkaa koskevista keskusteluista jokin on tullut selväksi niin se, että Afrikan köyhyyden syy on huono hallinto – ja että köyhyys vähenee, kun hallinto paranee.

Ulkoministeriön kansainvälisiin tehtäviin lähtijöiden valmennuskurssilla keskusteltiin siitä, miten Afrikkaan sijoittava Kiina ei kiinnitä huomiota hallinnon laatuun. Ihan totta, mutta kuka ottaisi vakavasti Kiinan vinkit hyvän hallinnon kehittämiseksi?

Ja miksi Kiina ottaisi vakavasti puheet hyvän hallinnon ja talouskasvun liitosta, kun sen oma kehitys todistaa kaikkea muuta?

On totta, että monessa Afrikan maassa on surkea hallinto. Ja että usein hyvällä hallinnolla ja talouskasvulla on yhteys.

Mutta aina huono hallinto ei estä kasvua, eikä loistava hallinto takaa sitä. Afrikassa sekä hyvin että huonosti hallittujen maiden taloudet kasvavat hitaammin kuin samalla tavoin hallittujen maiden taloudet muualla maailmassa.

Hyvän hallinnon Mali pysyy köyhänä monesta syystä. Maa on maantieteellisesti hankalassa paikassa, ja aavikoituminen vaikeuttaa elinoloja.

Malin tärkein vientituote on puuvilla, ja maan talous on riippuvainen sen maailmanmarkkinahinnasta. Malin hallitus on jo vuosia syyttänyt toista suurta puuvillantuottajamaata Yhdysvaltoja siitä, että sen viljelijöille maksamat tuet polkevat hintoja ja vievät malilaisilta viljelijöiltä elinkeinon.

Mali ei ole kritiikissään yksin. Mutta maantieteellisten haasteiden, trooppisten sairauksien tai länsimaiden tuotantotukien merkitys Afrikan maiden taloudelle ei koskaan saa yhtä paljon huomiota kuin ”huono hallinto”.

Miksi?

Siksi, että huonosta hallinnosta voi syyttää afrikkalaisia itseään, mutta ilmastonmuutosta tai vääristyneitä maailmanmarkkinoita on vaikeampi panna yksin heidän syykseen?