Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Big brotherhood
31.8.2007
”Apuaa, kuka tätä jaksaa katsoa?”
Ohjelmalle on omistettu kokonainen televisiokanava. Se näyttää 24 tuntia vuorokaudessa, kuinka kameroiden valvomassa talossa asuvat nuoret nukkuvat, syövät, juttelevat, tekevät tehtäviä, ihastuvat ja riitelevät.
Reaaliaikainen ohjelma näyttää järjettömän tylsältä. Mutta ruudulle ilmestyvät katsojien tekstiviestit kertovat, että ohjelma on kiinnostava tavalla, jota ei heti huomaa.
”Hyvä Sambia, voidaan olla ylpeitä itsestämme.”
”Argh, ei me eteläafrikkalaiset tuollaisia olla.”
Kyseessä on afrikkalainen versio kansainvälisestä tosi-tv-sarjasta, Big Brother Africa. Ohjelma kuvataan Etelä-Afrikassa, ja kilpailijat on valittu lähes kaikista englanninkielisen Afrikan maista.
Talossa asuvien kilpailijoiden valitseminen useista maista ei ole sattumaa. Siihen kiteytyy jotain asenteesta, joka tulee vastaan kaikissa keskusteluissa, oli kyse sitten kulttuurista, taloudesta tai turvallisuudesta.
”Meidän afrikkalaisten on ruokittava itse itsemme”, totesivat valtioiden päämiehet taannoisessa eteläisen Afrikan maiden huippukokouksessa.
”Meidän afrikkalaisten on autettava veljiämme ja sisariamme”, totesi eteläafrikkalainen jazz-tähti Hugh Masekela pari viikko sitten, Darfurin pakolaisnaisten hyväksi järjestetyssä ulkoilmakonsertissa Sambian Lusakassa.
Sambialaisen mediatutkija Fackson Bandan mielestä Big Brother -talo näyttää jotain olennaista pan-afrikkalaisesta ajattelusta. Vaikka katsojat kannustavat ensisijaisesti oman maansa kilpailijoita, ohjelman konsepti on Bandan mielestä osoitus afrikkalaisesta, kansalliset rajat ylittävästä veljeydestä ja sisaruudesta.
Banda uskoo monikansallisen, kilpailijamaiden televisioista jatkuvasti näkyvän talon tarjoavan mahdollisuuksia myös käytännön poliittiseen vaikuttamiseen.
”Poliittiset päättäjät seuraavat ohjelmaa kaikissa maissa. Jos kilpailijat keskustelisivat talossa kotimaidensa poliittisista epäkohdista, se voisi tuoda ennenkokemattoman paineen muutokseen.”
Veljeyden ja sisaruuden korostaminen voi kuulostaa hassulta alueella, joka pääsee kansainvälisiin uutisotsikoihin lähinnä väkivaltaisten konfliktien takia. Silti maanosassa, jonka historia, kielet ja kansalliset rajat ovat kolonialismin muovaamia, asenne on vähintään ymmärrettävä.
Afrikan maat ovat jo pitkään etsineet yhteistyötä, joka nostaisi niiden äänet kuuluviin maailmantalouden neuvottelupöydissä. Parhaimmillaan me afrikkalaiset -asenteesta voi kehittyä poliittinen voima, joka luo painetta vielä Big Brotheria suurempiin murroksiin.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
