Terveisiä Teksasista!

10.8.2007

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

Lusaka 10.8.

"Apua. Ollaan tultu Teksasiin!”

Istumme pölyisen pellon keskelle rakennetun ostoskeskuksen kahvilassa Sambian pääkaupungissa Lusakassa. Vieressä seisoo aseistettu vartija. Parkkipaikka on täynnä valtavia maastoautoja, joita ajavat valtavat valkoiset miehet. Tiskillä notkuu amerikkalaisnuoria, joiden t-paidoissa lukee: ”In Love With Jesus”.

Vierailin Lusakassa viimeksi kuusi vuotta sitten, kesällä 2001. Silloin Sambia kipuili kahden tiukan talousopin välissä. Ylivelkaantunut maa oli siirtynyt suunnitelmataloudesta supervapaaseen kapitalismiin lähes yhdessä yössä. Kuparikaivokset oli yksityistetty ulkomaisille sijoittajille, ja julkisen sektorin työpaikat olivat kadonneet. Koulutus ja terveydenhuolto oli tehty maksullisiksi.

Kaduilla kuljeskeli lapsia, joilla ei ollut rahaa mennä kouluun. Ihmiset kuolivat tauteihin, koska heillä ei ollut rahaa lääkäriin. Näköalattomuus tulevaisuuden suhteen oli tuonut kaupunkiin uuden ilmiön: lasten ja nuorten itsemurhat.

Kriisitunnelmasta huolimatta Lusaka tuntui olevan täynnä ihmisiä, joilla oli ideoita maan kehittämiseksi. Oli kampanjoita, joilla yritettiin saada nuoria äänestämään. Oli nuoria, jotka kiersivät kouluissa puhumassa kondomeista ja taksikuskeja, jotka keskustelivat Maailmanpankin politiikasta yhtä intohimoisesti kuin länsimaiset aktivistit.

Teiden risteykset kuplivat yrittäjähenkeä. Ihmiset myivät mitä tahansa kännykänkuorista käytettyihin kenkiin elättääkseen perheensä, opiskellakseen tai saadakseen ruokaa.

Makrotalouden mittareilla Sambialla menee nyt paljon paremmin kuin kuusi vuotta sitten. Talous on kasvanut jo muutamia vuosia, infrastruktuuria on kehitetty ja maahan virtaa ulkomaisia investointeja. Pari vuotta sitten maa sai kauan kaipaamansa helpotuksen: ulkomaanvelka mitätöitiin 90-prosenttisesti.

Lusakan kartasta näkee, miten kasvun hedelmät jakautuvat. Keskustan itäpuolella katuja reunustavat muureilla suojatut talot. Alueella on poolokenttä, uima-allas ja kaksi aidattua ostoskeskusta. Siellä asuvat ulkomaalaiset sekä varakkaat sambialaiset.

Keskuskadun länsipuolella on hökkeleitä, pölyisiä polkuja sekä baareja, joissa myydään maissikiljua. Siellä asuu suurin osa kaupungin asukkaista.

Hallitus ja kansainväliset rahoittajat kehuvat Sambian talouden näkymiä, mutta ihmisten puheista kuuluu huoli. Miten tästä kaikesta jäisi jotakin myös tavallisten sambialaisten käyttöön? Sambialaisten pienyrittäjien puheenjohtaja Maxwell Sichula on epäillyt julkisesti ulkomaisten sijoittajien halua panostaa maan kehitykseen ja vaatinut hallitusta tukemaan paikallista yrittäjyyttä.

Sichulan kommentti toi mieleen Suomen hallitusohjelman kirjaukset kotimaisesta omistuksesta. Paitsi että täällä taloudellisen hyödyn jakautumisessa on lopulta kyse elämästä ja kuolemasta. Siitä, kuka saa ruokaa, lääkkeitä ja koulutusta, ja kenellä on varaa suunnitella elämää seuraavaa hetkeä pidemmälle.