Kekkoslovakian pitkä varjo

10.8.2007

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, juristi ja aktivisti.

Matti Wuori kertoi minulle taannoin Die Zeitin Suomi-artikkelista. Maailman arvostetuimpiin kuuluva lehti äimisteli isosti Pohjolan perukan poliisivaltiota. Muualla turvallisuuspoliisi on parlamentaarisessa valvonnassa, mutta Suomessa valtiollisen poliisin entinen päällikkö, Seppo Tiitinen, on pantu valvomaan eduskuntaa, Die Zeit virnuili.

Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut yli viisitoista vuotta. Mutta yhä vain hätkähdyttävän suuri osa suomalaisista elehtii auktoriteettiuskoisen kekkoslovakialaisen tavoin.

Tutkimukset kertovat, että muihin EU-maihin verrattuna suomalaiset luottavat poikkeuksellisen kritiikittömästi poliisiin ja armeijaan. Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin ja Greenpeacen, jäsenmäärät ovat mitättömän pienet vaikkapa Ruotsiin verrattuna.

Ei puutu kuin kolmen miljoonan allekirjoituksen adressi, jossa vaaditaan Tarja Halosta elinikäiseksi tsaarittareksi rajoittamattomin valtaoikeuksin. Kenraali Adolf Ehrnrooth julistettakoon koko kansan yhteiseksi suojeluspyhimykseksi, jota kunnioitetaan polvirukouksin ja vuosittaisella juhlajumalanpalveluksella.

Presidentin lisäksi myös suurten ikäluokkien edustajat Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen ovat aloittaneet poliittisen uransa vuosikymmenellä, jolloin Tehtaankadun lähetystöstä haettiin vauhtia uralle.

Jos Vladimir Putin olisi saanut vaikuttaa Suomen ulkopolitiikan tekijöiden valintaan kuten edeltäjänsä, hän tuskin olisi voinut toivoa sopivampaa troikkaa töihin. Tai no, pääministeri tekee hänkin osaltaan ulkopolitiikkaa, ja nykyisen tilalle Putin olisi varmaankin asettanut Jaakko Laakson, 1970-luvun miehiä hänkin.

Suuret ikäluokat eivät vain hallitse yhteiskunnallista yleisilmapiiriä, vaan myös huolehtivat taloudellisista eduistaan päättäväisesti. Tämä näkyy myös hallituksen budjettiehdotuksessa, vaikka kokonaisuutena se onkin yllättävän tolkullinen. Kokoomuksen veronalennuspäpätys on vaimennut. Vastuu on tehnyt hyvää – tai ehkä fiksut hallituskumppanit.

Mutta silti. Ainakaan minä en olisi lähtenyt alentamaan perintöveroa tilanteessa, joka uhkaavasti muistuttaa 1980-luvun lopun kahjoja vuosia. Silloin demarivaltiovarainministeri Erkki Liikanen mätti rahaa isolla kauhalla joka puolelle. Seuraukset tiedämme.

Miksi perintöveron alentaminen nostettiin esiin juuri nyt? No siksi, että suuret ikäluokat ovat tulleet perimisikään. Heitä ei myöskään tunnu ilmastonmuutos kiinnostavan: kepulikkojen ja opposition vaatimuksesta lykättäköön siis sähköveron korotusta jonnekin tarpeeksi kauas.

Voi vain ihmetellä, onko energiaverojen vastustajilla lapsia ollenkaan. Huhuu, pulleat kuusikymppiset, teidän jälkeläistenne pitäisi voida elää tällä pallolla vielä ensi vuosisadallakin.

Ei tarvitse omistaa uutuuttaan kimaltavaa HD-Ready-digikristallipalloa arvatakseen, että kun suuret ikäluokat pian poistuvat työelämästä golfkentille ja kuuden kuukauden Pattayan-lomille, eläkkeisiin tulee veret seisauttavia korotuksia. Toiset vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.