Eroon maataloudesta!

17.8.2007

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka välttää kotimaisten elintarvikkeiden ostamista niin paljon kuin mahdollista.

Keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila totesi äsken, että vaikka maatalous lakkautettaisiin Suomesta, Itämeri ei pelastuisi.

Kiitos Sirkka-Liisa! Hetkittäin on tuntunut siltä, että Maalaisliitto, eikun siis Suomen Keskusta, olisi ihan oikea poliittinen puolue.

Anttilan ja puoluesihteeri Jarmo Korhosen toiminta on onneksi palauttanut kaikkien mieleen, että keskusta on yhä ja edelleen Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton poliittinen osasto, samanlainen kummajainen Euroopan puoluekartalla kuin katolinen Puolan perheiden liitto – ja mitä talebaneja sitä maailmalla heiluukaan.

Vielä enemmän sikatilan emäntä Anttila ansaitsee kiitosta ennakkoluulottomasta yhteiskunnallisesta visioinnista.

Mietitäänpä. Mitä jos ihan oikeasti lakkautettaisiin maatalous Suomesta?

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että lakkautettaisiin maataloustuet. Omillaanhan maatalous ei pärjää, vaan sinäkin siellä, rakas lukijani, kustannat veroillasi tukiaisviljelijöiden citymaastureita ja neljänsadan neliön omakotitaloja.

Kansantaloudellisesti maataloudella ei ole mitään merkitystä, sen osuus taitaa olla pari prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomalaiset huomaisivat maatalouden katoamisen lähinnä siitä, että ruoka olisi kaupoissa halvempaa. Veroja voitaisiin roimasti alentaa, tai säästyneet rahat voitaisiin käyttää julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkojen nostamiseen. Vaikkapa opettajien, sairaanhoitajien, kirjastonhoitajien ja lastentarhanopettajien.

Lapsemme ja lapsenlapsemme huomaisivat muutoksen Itämeren ja järvien puhdistumisena, pääsisi taas kesällä uimaan ilman levähuolia. Maaseudusta olisi iloa retkeilyn ja mökkeilyn paikkana kuten nykyäänkin. Turistit tulvisivat Suomeen luontomatkoille, kunhan maatalouden jättämät jäljet saataisiin korjattua.

Toki pitkälle erikoistuneita tuotteita edelleen tuotettaisiin Suomessakin, luomua vaativien herkkusuiden pöytiin.

Mutta pääasiallisesti ruoka ostettaisiin niistä maista, joissa sitä tolkullisesti kannattaa kasvattaa. Reilun pelin säännöillä toimiva maailmankauppa on parasta kehitysapua. Koko ihmiskunta hyötyy, kun työnjakoa tehostetaan.

Kansainvälinen kauppa myös sitoo maailman eri kolkat ja kansat yhteen keskinäisten riippuvuuksien verkostoon, mikä on varmin tie rauhaan.

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Omavaraisuushoureita on viimeksi yritetty toteuttaa Pohjois-Koreassa ja Ceausescun Romaniassa. Ei kuulemma onnistunut.

Toisin kuin lähiruokaväki väittää, kuljetuskustannukset ovat häviävän pieni osa elintarviketuotannon energiankulutuksesta. Isoina laivarahteina ruuan tuominen etelästä on monin verroin ympäristöystävällisempää, kuin yrittää väkisin tuottaa kaikkea mahdollista napapiirin liepeillä.

Kiitos vielä kerran Sirkka-Liisa. Joku on aina ensimmäinen. Lopulta aina joku nousee suoraselkäisesti esiin ja sanoo, ettei keisarilla ole vaatteita.