Kesä yllätti puutarhurin

2.6.2009

Janne Länsipuro

Kesän tulo pääsee helposti yllättämään puutarhurin. Syntyy stressiahdistus siitä, että tämä ja tuo olisi pitänyt jo kylvää ja istuttaa: "Naapurikin on tehnyt kaiken ja epäilemättä katselee palstaani naureskellen."

Tämä tunnelma on yhteinen sekä harrastelija- että ammattiviljelijöillä.

Se on tietysti turha. Keskeistähän tässäkin lajissa on keskittyä omaan suoritukseen ja unohtaa naapurit.

Oma roolini Labbyn tilalla toimivan osuuskunta Juurakon kuvioissa on muuttunut niin, että en ole tänä keväänä tehnyt varsinaisia puutarhatöitä ollenkaan.

Keskityn catering-toimintaamme ja puutarhassa käyn lähinnä konsultoimassa. Sen sijaan minulla on koristekasveja pursuavan harrastuspuutarhan lisäksi vastuullani keittiöpuutarha. Sinne on kyllä kylvetty joitakin juureksia ja lehtivihanneksia, mutta ei vielä läheskään kaikkea.

Myöhäisestä aloituksesta on etua monessa mielessä. Maa ehtii lämmetä ennen kylvöjä, jolloin taimet saavat hyvän alun. Usein ne jopa ottavat aikaisemmin kylvetyt kiinni. Esimerkiksi papuja tai maissia on turha kylvää mätänemään kylmässä maassa.

Loppukevään hallayöt eivät aiheuta stressiä, ja oheiskasvillisuuden kanssa on helpompaa, kun pari ensimmäistä aaltoa rikkoja voi surutta kääntää maahan ilman, että tarvitsee varoa hentoja pikkutaimia. Myöhäistä matoa ei lintu syö, kuten sanotaan.

Siitä huolimatta, että keittiöpuutarha on vielä alkutekijöissä, olen jo nauttinut tämän vuoden satoa ja tarjonnut sitä asiakkaillekin. Maa-artisokat, parsa ja raparperi ovat herkullisuutensa lisäksi kivoja aikaisen satonsa ansiosta, mutta paljon syötävää löytyy myös puutarhan laitamilta ja rivien välistä.

Nokkosen, vuohenputken, vesiheinän, jauhosavikan ja muiden herkullisten lehtivihannesten lisäksi myöhäisemmiltä kasvupaikoilta löytää vielä uusia horsman versoja, joita voin suositella parsan tapaan hollandaise-kastikkeen kera.

Takiaisen juuressa taas on mahtava pähkinäinen maku. Tässä vaiheessa voi vielä nostaa toisen vuoden juuria, joista kuoritaan veitsellä esiin valkoinen ydin.

Myöhemmin kesällä ja syksyllä kannattaa suosia ensimmäistä vuottaan elävien yksilöiden juuria. Juuriydintä keitetään tai paistetaan joitain minuutteja ja kastikevalinnassa käytetään mielikuvitusta.

Nyt on myös aika valmistaa kuusenkerkkäsiirappi koko loppuvuoden jäätelöannoksiin ja flunssajuomiin.

Kirjoittaja on Pernajassa asuva luomuyrittäjä. Lisää Länsipuron blogitekstejä löydät täältä.

Tweet