Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
17.6.2009
Kesän catering -tilanteissa ruuassa olevat kukat herättävät usein keskustelua. Voiko noita todella syödä, raaskiiko noita nyt muka syödä, mitä hyötyä noiden syömisestä on, voiko siis kaikkia kukkia syödä?
Joskus joutuu myös käymään keskusteluja siitä onko syötävien kukkien käyttäminen ja viljeleminen paheksuttavan elitististä. Maailma ehkä pelastuisi varmemmin, jos kaikki käyttäisivät kaiken puutarhapinta-alansa vain lehtikaalin ja härkäpavun kaltaisten tosikkovihannesten viljelyyn.
Itse koen, että syöminen on – paitsi ravinnon sisään ottoa – myös vahvasti aistikokemus. Siihen liittyy makujen ja tuoksujen lisäksi oleellisesti myös estetiikka.
Kukat edustavat kasvimaailmassa jotain hyvin kevyttä, ilmavaa ja valoisaa. Ne puhuttelevat ihmistä värin, tuoksun ja muodon kautta. Lautasella ne tasapainottavat jämäkämpiä elementtejä ja tekevät kokonaisuudesta houkuttelevamman.
Kaikki mikä kukkii ei tietenkään ole syötävää. Aivan kuten villivihannesten suhteen täytyy tietää mitä kerää, tulee myös kukkatunnistamisestaan olla melko varma. On myös syytä tietää, että kyseisiä kukkia ei ole ruiskutettu hyönteismyrkyllä juuri ennen ateriaa.
Useimmiten kukat ovat annosten koristeita ja ylevöittäjiä, mutta joskus myös ruokalaji itsessään. Tästä ovat hyvä esimerkki kurpitsan kukat. Kurpitsoillahan on erikseen hede- ja emikukkia. Hedekukkia on enemmän ja niitä alkaa ilmestyä aikaisemmin kuin emikukkia.
Kaikkia hedekukkia ei missään tapauksessa tarvita pölytykseen. Kurpitsan kukkia syödään Välimeren maissa taikinoituna ja uppopaistettuna. Suuren kukan sisälle voi ennen paistamista laittaa täytteeksi juustoa tai vaikka jotain mielikuvituksellisempaakin.
Hyvinä syötävinä koristekukkina mainittakoon makean sinappiset pensas- tai köynnöskrassin kukat, sitrusvivahteiset kääpiösamettikukat, orvokit, sekä poliittisiakin vivahteita omaavat ruusut, ruiskaunokit ja apilankukat.
Tietenkin kaikkien mausteyrttien kukat ovat myös syötäviä ja usein vielä vahvempia kuin saman kasvin lehdet.
Kirjoittaja on Pernajassa asuva luomuyrittäjä. Lisää Länsipuron blogitekstejä löydät täältä.
Tweet