Sukupuolten sissisota

15.5.2009

Elina Hirvonen

”Miehet ovat pulassa. He eivät tiedä, miten vaimoja pitäisi kohdella.”

Istumme kahvilla sambialaisen tuttavan, keski-ikäisen miehen kanssa. Hän haluaa puhua sambialaisista naisista, ja miesten ja naisten rooleista. Naisten käytös on viimeisinä vuosina muuttunut, eikä suunta ole hyvä.

Nykyajan naiset ovat itsepäisiä, eivätkä kunnioita miehiä. Jos mies pahoinpitelee vaimon, naapurin naiset saattavat soittaa paikalle perheväkivallan ehkäisyyn erikoistuneet viranomaiset. Ennen sellaiset asiat oli tapana hoitaa perheen kesken. Nyt naiset ottavat eroja, ja väkivaltainen mies saattaa jopa joutua vankilaan.

Keskustelu hämmentää. Aivan kuin olisin kuullut samoja argumentteja aikaisemmin, hyvin erilaisissa olosuhteissa.

Kun Sambiassa puhutaan naisten oikeuksia vastaan, äänekkäimpiä argumentteja on kaksi: ensimmäinen on, että Raamatun mukaan mies on perheen pää ja toinen, vielä sitkeämpi, että tasa-arvo on länsimaista hapatusta, jota vastaan sambialaisten on suojeltava identiteettiään.

Keskusteluissa parhaat vastaväitteet tulevat yllättävältä taholta: suomalaisilta miesasiamiehiltä. Mikään ei yllätä täällä enempää kuin tieto siitä, että suomessa käydään samanlaisia keskusteluja.

”Nalkutuskin on väkivaltaa” tyylisten argumenttien referoiminen saa leuat loksahtamaan. Tieto siitä, että raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 90-luvun puolivälissä, mykistää. ”Siis teillä?”

Uutisia lukiessa tuntuu joskus siltä, että Suomessa käydään sitkeää sukupuolten sissisotaa, joka välillä leimahtaa liekkeihin. Se on tuntunut surulliselta. Hämmentyneen sambialaisemiehen kanssa sain heurekan: tämä on loistavaa!

Taistelu sukupuolten oikeuksista ”tasa-arvon mallimaassa” on parasta, mitä globaalissa keskustelussa ihmisoikeuksista ja kulttuurirelativismista voi tapahtua. Se huutaa, mikä koko kuviossa on tärkeää: naisten oikeudet eivät kuulu yhteenkään kulttuuriin, eivätkä ole vieraita millekään kulttuurille.

Ne ovat ympäri maailmaa asioita, joita on puolustettava koko ajan. Ajatus naisten ihmisoikeuksista ei kulkeudu lännestä muualle maailmaan imperialistisena projektina, vaan niiden puolesta käydään omaehtoista kamppailua kaikkialla.

Suomessa se tapahtuu joskus kovaan ääneen, Afganistanissa hiljaa maan alla, ja vie monilta naisilta hengen.

Sambialainen mies syyttää naisten villiintymisestä kansalaisjärjestöä, joka tekee työtä naisten ihmisoikeuksien puolesta.

”He eivät välitä miltä miehistä tuntuu.”

Ehdotan, että hän kävisi juttelemassa järjestön aktiivien kanssa.

Muutaman viikon päästä tapaan miehen uudelleen. Hän on tavannut järjestön aktiiveja. He oliva mukavia. Mieli on selkeytynyt vähän.

Ehkä miehen ei tarvitse olla perheen pää, vaan vaimoa voi kohdella tasa-arvoisena kumppanina. Ehkä se parantaa suhdetta. Hän suunnittelee perustavansa seurakuntaan ryhmän, jossa asiasta keskustellaan muiden hämmentyneiden miesten kanssa.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet