Kuollut kehitysapu?

3.4.2009

Elina Hirvonen

”Afrikka on riippuvainen avusta. Niinkuin kaikki addiktit, se tarvitsee apua säännöllisesti, eikä pysty ajattelemaan maailmaa, jossa kehitysapua ei olisi.”

Näin kirjoittaa sambialainen, Lontoossa asuva taloustieteilijä Dambisa Moyo.

Samaan aikaan kun aktivistit vaativat G20-kokoukseen kerääntyneitä johtajia muistamaan sitoumukset kehitysavun kasvattamisesta, Lusakassa keskustelun sävy on toinen. Kaikki puhuvat Moyon tuoreesta kirjasta Dead Aid. Sen viesti on, että Afrikan saama kehitysapu on paitsi turhaa, myös vahingollista.

Moyo kritisoi systeemiä sisältä älykkäällä tavalla, joka saa  länsimaisen liberaalin kiusaantumaan. Lännessä kirjasta on innostuttu juuri siksi. Afrikassa hänen asemaansa suhtaudutaan varauksellisemmin.

”Lontoosta on helppo vaatia avun lopettamista”, sanoo sambialainen tuttava.  

Silti Moyon ajatukset innostavat myös Afrikassa. Ruandan presidentti Paul Kagame on kutsunut Moyon konsultoimaan pyrkimyksissä irrottautua kehitysavusta.

”Mitä Afrikalle pitäisi tehdä?”

Kysymyksistä kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Yksi vakuuttavimmista on amerikkalaisen taloustieteilijä Jeffrey Sachsin kirja The End of Poverty. Sachsin näkemys on vastakkainen kuin Moyon: on annettava enemmän ja parempaa apua. Monet Moyon väitteet jäävät poleemisiksi heitoiksi, joiden perusteet ovat hataria. Silti sanoma on tärkeä.

Yksi Moyon parhaista argumenteista on, että avusta riippuvaisilla hallituksilla ei ole kiirettä vahvistaa maan omaa veropohjaa. Sambiassa tämä näkyy räikeästi. Noin 80 prosenttia maan taloudellisesta toiminnasta tapahtuu epävirallisella alueella, josta ei kerry veroja.

Tilanne paranisi muuttamalla lainsäädäntöä niin, että piskuisten yritysten olisi helpompi kasvaa ja siirtyä virallisen talouden piiriin. Muutoksia ei synny, koska avun antajat eivät halua kritisoida mimosanherkkää hallitusta, ja kehitysapuun luottava hallitus ei ole pätkääkään kiinnostunut vahvistamaan kansalaistensa mahdollisuuksia vaurastua.

Samalla Moyo kritisoi oikeutetusti länsimaiden tekstiili- ja maataloustuotteille maksamia tukia, jotka estävät Afrikan tuotteiden pääsyn markkinoille.

Uskon, että Afrikan saaminen mukaan kehityksen portaille on ihmiskunnan yhteinen intressi sekä eettisistä että käytännön syistä.

Valtioiden romahtaminen, hallitsematon väestönkasvu ja ympäristön muuttuminen elinkelvottomaksi uhkaavat yhteiskuntarauhaa myös muualla maailmassa. Samalla tilanne, jossa miljoonien ihmisten elämä rajoittuu yritykseen pysyä hengissä, on inhimillisesti kestämätön.

Keskustelussa tarvitaan sekä Moyoa että Sachsia. Kehitysavun tarkoitus ei ole omatunnon rauhoittaminen tai kehitysyhteistyöntekijöiden työllistäminen.

Jotta avulla olisi oikeutus, sen on tehtävä itsensä tarpeettomaksi. Tämä vaatii kaikkien osapuolten reipasta itsekritiikkiä.

Sambialainen tuttava aloittaa sen sanomalla:

”Moyon mukaan apu tekee johtajistamme korruptoituneita. Ei siitä voi syyttää apua, vaan johtajia.”

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet