Homot – Afrikan suurin ongelma

30.1.2009

Elina Hirvonen

”Afrikassa on hiv-valistuksen varjolla näytetty televisiomainosta, jossa kaksi miestä parittelee keskenään kondomin kanssa. Tämä ruokoton, luonnonvastainen kohtaus tunkeutui suoraan kotiini.”

Näin kirjoittaa togolainen toimittaja Paul Tedga Ranskassa toimitetussa Afrique Education-lehden pääkirjoituksessa. Kirjoittaja vaatii Afrikkaa käyttämään kaikki voimansa taistelussa homoseksuaalisuutta ja sen hyväksymistä vaativia länsimaisia imperialisteja vastaan.

Taistelu on ollut käynnissä jo pitkään. Viime vuoden lopulla YK:n yleiskokouksessa Afrikan maat vastustivat yhdessä Lähi-idän maiden kanssa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sisällyttämistä YK:n ihmisoikeusjulistukseen.

Homoseksuaaliset teot on kriminalisoitu lähes kaikissa Afrikan maissa – Nigeriassa ja Sudanissa kuolemanrangaistuksen uhalla. Seksuaalisten vähemmistöjen käsittely julkisessa keskustelussa vaihtelee Zimbabwen Robert Mugaben avoimen vihamielisistä lausunnoista monissa maissa vallitsevaan täydelliseen vaikenemiseen.

Monissa Afrikan maissa keskustellaan aktiivisesti ihmisoikeuksista. Myös sieltä, missä ongelmia on eniten, löytyy yleensä järjestöjä ja ihmisiä, jotka toimivat rohkeasti esimerkiksi naisten oikeuksien, demokratian tai sananvapauden puolesta.

Seksuaalisen tasa-arvon suhteen tilanne on toinen. Myös ihmiset, joille ihmisoikeudet ovat muuten tärkeitä, pitävät seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamista käsittämättömänä ja homoseksuaalisuutta luonnonvastaisena syntinä.

Poikkeus on Etelä-Afrikka. Apartheidin jälkeen kaikenlainen syrjintä haluttiin kitkeä, ja maan perustuslaki kieltää syrjinnän myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Arkkipiispa Desmond Tutu on Afrikan ainoa uskonnollinen johtaja, joka on julkisesti ajanut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Monet afrikkalaiset homot ja lesbot ovat löytäneet Kapkaupungista turvasataman, jossa omaa suuntautumista ei tarvitse salata.

Myös namibialainen feministilehti Sisters ja pääkaupungin slummissa toimivan radioaseman ohjelmat käsittelevät säännöllisesti seksuaalista tasa-arvoa.

Afrikkalaiset homoseksuaalisuuden vastustajat toistavat väitettä, jonka mukaan koko ilmiö on pelkkää länsimaiden hapatusta eikä kuulu Afrikan maaperälle.

Muuten argumentit kuulostavat lähes ironisessa määrin samoilta, joilla seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on länsimaissa vastustettu.

”Jos homoseksuaalisuus hyväksytään, pitääkö hyväksyä myös ihmisen ja koiran suhde?”, Paul Tedga kysyy pääkirjoituksessaan.

Ehkä hänen länsimaita kohtaan tuntemaansa ahdistusta helpottaisi tieto, että muutama vuosi sitten suomalainen kansanedustaja kantoi huolta tismalleen samasta asiasta, joskin kyseessä oli koiran sijasta sika.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet