Ihanien köyhien ja laiskojen maanosa

26.1.2009

Elina Hirvonen

"Afrikkalaiset ovat ihania. Köyhiä, mutta aina iloisia."

Istumme puskataksissa läntisessä Afrikassa, matkalla Ghanasta Beniniin. Naisen tukka on laitettu pienille leteille. Päällä on afrikkalaistyylinen hame, kaulassa suuret helmet. Diagnoosi on selvä: kilahtanut Afrikkaan.

"Afrikkalaiset ovat laiskoja ja tyhmiä. Istuvat puun alla ja odottavat, että banaani tippuu suuhun."

Mies on suomalainen autokoulunopettaja, joka ei ole koskaan tavannut ketään afrikkalaista. Silti hän on varma, että tietää mistä puhuu.

Afrikka on kummallinen paikka. Mikä muu maanosa herättää yhtä hihhuloivaa ihastusta, yhtä silmitöntä inhoa? Samalla Afrikkaan kilahtaneita ja Afrikkaa vihaavia länsimaalaisia yhdistää yksi asia.

Molempien Afrikka on myytti, josta ei tarvitse nähdä kuin se, mikä sopii omiin ennakkoluuloihin. Ja molempien Afrikka on, hyvässä tai pahassa, jotain perustavalla tavalla erilaista kuin oma elinympäristö.

Ajatus Afrikan erilaisuudesta korostuu tavassa, jolla maanosaa käsitellään tiedotusvälineissä. Afrikka on esillä silloin, kun siellä tapahtuu jotain pahaa: sotia, sairauksia, nälkää.

Ja silloin, kun joukko toimittajia saa Ulkoministeriön apurahan ja matkustaa oppimaan "kehitysmaajournalismia". Jutut tehdään aina samanlaisista aiheista: pienlainoista, aidsista ja maaseudun naisista. Näkökulma on ihmisläheinen ja sympaattinen – ja tietenkin kehitysyhteistyömyönteinen.

Entä jos olisi toisin? Jos Afrikka herättäisi vähemmän tunteita ja enemmän halua ottaa selvää, pohtia ja analysoida? Jos afrikkalaiset eivät näyttäytyisi perustavalla tavalla erilaisina, vaan erilaisuuksista huolimatta perustavalla tavalla samanlaisina kuin me?

Jos Afrikasta uutisoitaisiin samalla tavalla kuin Euroopasta tai Yhdysvalloista: katastrofien lisäksi hyvin sujuneita vaaleja, vaikeiden kokemusten tai alkuperäiskulttuurien outouksien lisäksi ajatuksia ja näkemyksiä, asiantuntujoiden visioita?

Jos kehitysavusta ei keskusteltaisi joko sponsoroidun myönteisesti tai ideologisen kielteisesti, vaan sen perusteita, käyttöä ja tehokkuutta tutkien?

Olisiko sillä väliä? Muuten kuin sen kannalta, että julkinen keskustelu olisi mielenkiintoisempaa, ja eurooppalaiset ehkä tajuaisivat, etteivät afrikkalaiset letit sovi täkäläiseen tukkaan.

Sambialaisen aktivistiystävän mielestä ei. Hän uskoo, että eurooppalaisten tekemisillä tai tekemättä jättämisillä on Afrikan kehityksen kannalta minimaalinen merkitys.

Maailmanpankin entisen pääjohtajan mielestä kyllä. Hän uskoo, että suurin syy Afrikan köyhimpien maiden köyhyyteen on, etteivät rikkaiden maiden ihmiset kunnolla tajua niiden olemassaoloa.

Afrikkalaisten näkeminen ihmisinä, ei päättömästi ihailtavana tai vihattavana massana, voisi silloin olla hyvä alku.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet