Viherpesun monet muodot

17.12.2008

Terhi Brusin

Saksassa jaettiin viime viikolla uusi kestävän kehityksen palkinto Deutscher Nachhaltigkeitspreis. Yllätyin, kuin luin sen menneen autokonserni Volkswagenille ja kemiajätti BASFille. Kumpikaan kun ei ole profiloitunut erityisen vihreänä yrityksenä, ei edes saman alan kilpailijoihin verrattuna. Päin vastoin.

BASF maailman kolmanneksi suurin torjunta-aineiden valmistaja. Puolet niistä sisältää vakavasti myrkyllisiä hormonien tai hermojen toimintaan vaikuttavia aineita.

Volkswagen on profiloitunut lähinnä lobbaamalla lievempien päästörajojen puolesta. Keskiverto uusi volkkari tupruttaa ilmaan 163 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohden, mikä on yli eurooppalaisen keskiarvon. Polttoainepihin kolmen litran auton konserni veti markkinoilta.

Vierailtuani palkinnon nettisaitilla en ihmetellyt enää. Sieltä nimittäin kävi hyvin selväksi, että palkintoa jakaa vanha suurteollisuus ja se jakaa sitä omilleen. Alibiksi 15-päiseen tuomaristoon on kutsuttu muutama ympäristötahojen edustaja.

Heistä merkittävin, Maan Ystävien Saksan osasto BUND:n johtaja Angelika Zahrnt tiedotti olleensa eri mieltä palkinnon saajista.

Viherpesu saa siis yhä hävyttömämpiä muotoja. Usein tulee mieleen, että jos siihen käytetty raha olisi käytetty todellisen toiminnan optimoimiseen, sillä olisi voinut saada aikaan jotain oikeasti hyödyllistä.

Tämä koskee esimerkiksi Vattenfallia. Se on pannut paljon rahaa kampanjaan, jossa pyydetään kuluttajilta allekirjoitusta ilmaston puolesta. Esitetyt vaatimukset ovat ensi katsomalla ihan hyviä, mutta jo toisella silmäyksellä paljastuu, että niissä sysätään vastuu muille vaatimalla esimerkiksi massiivisia julkisia tukiaisia.

Toinen ison rahan viherpesijä on täkäläinen ydinvoimalobby Deutsches Atomforum. Sen Ilmastonsuojelijat-nimisellä saitilla esitellään idyllisiä luonnonmaisemia ja kerrotaan, paljonko päästöjä ydinvoiman avulla on säästynyt.

Greenpeace on tehnyt molemmista mainituista saiteista omat versionsa, joilla kerrotaan totuuden toinen puoli. Niillä, kuten Greenpeace Magazinin joka numerossa ilmestyvissä  vastamainoksissakaan ei muunnella asianosaisten yritysten nimiä.

Täällä sananvapauden moniin muotoihin on kuitenkin totuttu, niin ettei niistä tarvitse repiä sellaisia tyhjästä nyhjäistyjä oikeusjuttuja, kuten tapauksesta Volvo vs. Voima.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet