Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.2.2007
Sieppauksia, mielivaltaisia pidätyksiä, laittomia vankien siirtoja, ”katoamisia” ja osallisuutta kidutukseen.
Eipä ole kaunis lista. Näihin eri EU-maat ovat kuitenkin syyllistyneet auttaessaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelua CIA:ta sen harjoittamassa ”terrorisminvastaisessa sodassa”. CIA on vuosia lennättänyt täysin syyttömiä ihmisiä Afganistaniin, Guantanamoon ja muihin salaisiin vankiloihin. Euroopan tiedustelupalvelut ovat auttaneet tai kääntäneet selkänsä ja useiden maiden – myös Suomen – lentokentät ovat olleet vapaita laskeutumispisteitä.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat julkaisseet raportteja ja toimittajat kirjoittaneet artikkeleita näistä ihmisoikeusloukkauksista, mutta hallitukset eivät ole kuulleet mitään, eivät nähneet mitään eivätkä tehneet mitään. Eivät senkään jälkeen kun Euroopan parlamentin asettama tutkimusryhmä tuli samaan tulokseen kuin ihmisoikeusjärjestöt.
Parlamentti äänesti äskettäin tutkimusryhmän loppuraportista. Tätä kirjoittaessani äänestystä ei vielä ole pidetty, mutta toivon todellakin, että raportti on hyväksytty suurella enemmistöllä. Loppumetreillä yksi jos toinenkin meppi on kuitenkin livennyt rivistä ja yrittänyt lieventää raportin päätelmiä; pelastaakseen tukalaan asemaan joutuneen ministerinvirassa olevan puoluetoverinsa tai oman maansa maineen.
Kukaan EU:ssa ei nimittäin halua tunnustaa, että myös Euroopassa on tehty vakavia virheitä, että laittomuudet ovat olleet sääntö eivätkä poikkeus ja että valvonta on pettänyt.
Tämän valossa kaikki juhlapuheet ”eurooppalaisiin arvoihin” kuten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvasta unionista kuulostavat tyhjiltä. Vastuun pakoilu johtaa myös siihen, että Venäjän Putin ja Kiinan Hu voivat viitata kintaalla EU:n esittämään arvostelun heidän hallitustensa ihmisoikeusloukkauksista. Se johtaa siihen, että Lähi-idän demagogit voivat entistä helpommin houkutella nuoria miehiä pyhään sotaan länsimaita vastaan, koska lännessä tuntuu olevan yhdet säännöt omille ja toiset muille.
Mitä tälle surulliselle asialle sitten pitäisi tehdä?
Ensinnäkin EU-maiden pitäisi olla valmiita arvostelemaan toisiaan. Tänä keväänä Wienissä toimintansa aloittava perusoikeusvirasto ei saa ottaa näihin kysymyksiin kantaa. Tämän tulisi muuttua ja Suomen pitää edistää tätä muutosta.
Toiseksi kaikkien maiden salaiset poliisit, Suomen Supo mukaan lukien, pitäisi laittaa vielä tarkempaan demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi jokaisen poliitikon ja aktivistin tulisi lopettaa ongelman väheksyminen ja vaatia vastuussa olevia tilille. Vähintä mitä voidaan tehdä, on tunnustaa, että pieleen meni ja pyytää anteeksi.
Kirjoittaja on virkavapaalla oleva Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja. Hän pyrkii eduskuntaan sitoutumattomana ehdokkaana vihreiden listalla Helsingissä.