Makuasioita

25.11.2008

Lena Björklund

Mitä oikeastaan tarkoittaa punaviinin maku? Mitä me odotamme, että siinä maistuu?

Vielä kymmenisen vuotta sitten ainakin minä odotin, että siinä maistuu ennen kaikkea nautittava särmättömyys: pehmeys, pyöreys, samettisuus.

Olisin varmasti pitänyt määritelmästä, joka nykyään yhä useammin näkyy punaviinien luonnehdinnoissa: hillomainen. Nykyään se loitontaa minut viinistä välittömästi. Se liittyy usein hyvin alkoholipitoisiin punaviineihin.

Hillomainen 15-prosenttinen punaviini! Turha siitä on muita makuja etsiä kuin juuri hilloa ja alkoholia.

Voi maksaparka!

Etäännyin pehmeistä viineistä tämän vuosituhannen alussa. Haluan nykyään terroiria, eli paikalliskulttuurista viinimakua.

Lentävänä viinikonsulttina tunnetuksi tullut bordeauxlaisen viinisuvun vesa Jacques Lurton kävi lokakuussa Suomessa esittelemässä uutta merlot-rypäleistä tehtyä viiniään La Martinettea. Siinä tammen maku on saatu aikaan tammilastuilla. Ei mitään terroir-viiniä siis.

Lurton iloitsi lastuteollisuuden kehityksestä. Hän sanoi, että lastut osataan nykyään paahtaa niin, että kahvi-, suklaa- tai muu tavoiteltu aromi välittyy niistä tarkoituksenmukaisesti.

Vanhan maailman Bordeaux-viini on näin kilpailukykyinen uuden maailman viinien kanssa. Näin Lurton ajattelee.

Vielä kymmenen vuotta sitten olisin kai pitänyt juuri tällaisesta viinistä...

Lurtonilla on myös terroir-viiniä, mutta kaukana kotikonnuiltaan: Australian Kengurusaarella. Siellä hänen viiniviljelmänsä rajautuvat laajaan luonnonsuojelualueeseen. Viljelmät on ollut pakko aidata syvälle maaperään, ettei naapuruston runsas eläinkanta kaivaudu niille.

Saaren maaperä on niin hyvä, että rypäleiden kasvatus on lähes luomuviljelyä. Kaksi kuukautta ennen kuin ne poimitaan, koko viiniviljelmä on peitettävä verkolla, muuten kaikenlaiset ihanat, ehkä rauhoitetutkin linnut tulisivat ja söisivät ne.

Verkkomyssyn aikana viljelmillä ei voi käydä eikä niitä siten voi käsitellä millään aineilla.

Tällaisilta viljelmiltä syntyy Alkon valikoimissa oleva Lurtonin punaviini The Islander, jonka valmistaja itse nimeää terroir-viiniksi. Oikein luonteikas se onkin, maukas.

Terroir on käsite, johon mahtuu ainakin maaperä, paikallinen ilmasto ja viiniviljelmien sijainti. Niiden tulee välittyä viinin maussa puhtaina. Terroir-viinejä luonnehtii mineraalisuus. Joskus sekään sana ei ole kyllin kuvaava, vaan on sanottava suolaisuus. Näin etenkin joissakin valkoviineissä.

Terroir-viinissä rypäle ei ole etusijalla, joskin vaikuttaa siltä, että moni terroir-viinintekijä arvostaa paikallisia alkuperäisrypäleitä.

Kaksi suomalaista viinimaahantuojaa, Vin Nature ja Fine Wine Finland, panostaa erityisesti terroir-viineihin ja ovat siksi yhdistäneet voimansa viinejään esitellessään.

Kävin heidän järjestämässään maistiaistilaisuudessaan pari viikkoa sitten. Tuntui kuin olisi kävellyt yhdeltä kukkulalta toiselle valtakunnan rajoista piittaamatta.

Multaa, savea, kiveä. Kosteutta, kuivuutta, sumua. Aamun kastetta, kalliosyvänteen heinämättään auringonpoltetta, puita, metsän aluskasvillisuutta, puroja.

Luontoretki Itävallassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa.

Hillomaisena kokemus olisi ollut silkkaa continental breakfastia.

Tweet