Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Palauta pyhät!

Natalia Baer / Iiro Törmä

Vihreä viinblogi. Viini-intoilija Lena Björklund kiistelee makuasioista blogissaan joka toinen perjantai. Natalia Baer / Iiro Törmä

Vihreä viinblogi. Viini-intoilija Lena Björklund kiistelee makuasioista blogissaan joka toinen perjantai.

29.8.2008

Lena Björklund

Tuotetaanko kaikenlaisia teknoviinejä vain siksi, että haluamme herkkuja joka hetki, eikä vain viikonloppuisin tai juhlissa, niin kuin joskus ennen? Olisiko meillä varaa nauttia aidoista viineistä, jos viinien käyttö painottuisi juhliin?

Tällaisia asioita tuli mieleeni, kun keväällä puhuin Vin Naturen toimitusjohtajan Michel Palun kanssa. Hänen maahantuomansa ranskalaiset viinit ovat niin hyviä, että niistä tulee ihan nöyrä olo.

Olen maistanut niitä viinimessuilla ja joissakin helsinkiläisissä ravintoloissa. Palu sanoo suoraan, ettei hän myy arkiviinejä. Hän myy viinejä, jotka sopivat juhliin ja erikoistilanteisiin.

Aina joku menee naimisiin, viettää hääpäiväänsä tai juhlii lastensa häitä tai valmistumisia. Silloin sopii Palun viini.

Hänen maahantuomansa viinit tehdään sillä tavalla aidosti, että ne edellyttävät tiettyä tuotantopäätöstä. Viiniköynnös pystyy tuottamaan laatua, jos tuotto per hehtaari on pieni, Palu sanoo.

Tämän vuoden viinimessuilla Palun osastolla vieraili viehättävä kahdeksankymppinen Yvonne Hegoburu Lounais-Ranskasta. Hän tuottaa viiniä muun muassa harvinaisesta Petit Manseng-rypäleestä.

Hegoburun viiniä maistaessa tekee mieli itkeä – ilosta! Hänen hehtaarituottonsa on 20 litraa siinä missä hehtaarituotto Chilessä voi lähennellä 300 hehtolitraa!

On selvää, että chileläiseen viiniin maku tulee muualta kuin raaka-aineesta. Hegoburun viinin maku taas tulee ennen kaikkea luonnosta.

Ennen lohta syötiin kerran vuodessa, huomauttaa neljännesvuosisadan Suomessa asunut Palu. Nyt sitä syödään niin usein, että lapset saattavat valittaa, että taasko lohta!

Jos alkaisimme uudella tavalla arvostaa juhlimista, meillä olisi varaa ostaa aitoja, luonnollisia ja tasokkaita viinejä.

Palu mietti pyynnöstäni, millä hinnalla tällaisia viinejä voisi Suomessa myydä, jos meillä olisi muitakin viinikauppoja kuin Alko. Jo 11–12 eurolla saisi laatua. Valtaosa hänen tuotteistaan sijoittuisi 15 ja 25 euron välille.

Makeiden viinien osalta 30 euron raja rikkoutuisi.

Mutta – vakuutti Palu – viiniharrastaja kyllä saisi viikonlopuksi kunnon tuotteen kahdellakympillä.

Kun puhutaan viinien hinnoista, on mietittävä, haluaako ihminen hyvää joka päivä, Palu huomautti. Jos haluaa, joutuu tyytymään teolliseen viiniin.

Mutta jos ihminen käy hallissa, ostaa hyvää juustoa, kysyy perunaakin ostaessa viljelijän perään ja kalakauppiaalta mistä kalat ovat tulleet, miksei hän voisi ostaa viiniäkin samalla periaatteella?

Se vain pitää hyväksyä, ettei aito viini ole muille kuin oikein paksulompsaisille arkituote. Se ei ole sipuli!

Lisää vihreitä viiniblogeja löydät täältä.





Viite