Omenoita, eli calvados

12.9.2008

Lena Björklund

Olen hulluna perinteisiin kotimaisiin omenalajikkeisiin: Melbaan, Åkeröhön, kanelilajikkeisiin, Bergiukseen, Loboon, Säfstaholmiin.

Niitä kasvoi kesämökin pihalla lapsuudessa, ja niistä maha paisui isoksi kummuksi, kun ei osannut lopettaa maukkaiden hapokkaiden omenien syömistä.

Syksyyn mahtuu monta ihanaa asiaa, ja yksi niistä on kotimaiset omenat. Onneksi niitä löytyy nykyään kaupoista paljon paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Omenat voi panna myös pulloon, tislata niistä calvadosta, makuuttaa tislettä vähintään nelisen vuotta tammessa ja kas, saadaan tiivistettyä väkevää omena-aromia.

Calvadosta on Suomessa valmistanut jo kymmenen vuotta kymenlaaksolainen Viiniverla. Viinitilalla valmistettiin ensimmäiset suomalaiset luomuviinit, ja siellä näki kymmenen vuotta sitten päivänvalon myös ensimmäinen suomalainen calvados, jota vuodesta 2005 on saanut luomuna.

Ei sitä tietysti saa calvados-nimikkeellä myydä. Sitä nimikettä saavat käyttää vain tietyillä ranskalaisilla alueilla ja tietyllä valvotulla tavalla valmistetut omenabrandyt. Suomalainen calvados onkin mutkattomasti nimeltään Verlados.

Siitä on turha etsiä tietoa netistä, paitsi tästä blogista. Yli 22-prosenttisia juomia ei saa Suomessa mainostaa. Viiniverlan Verladoksessa prosentteja on sitä paitsi 38.

Viiniverla ostaa omenansa pääosin kahdelta kotimaiselta omenaviljelmältä, pieni osa kasvaa omalla tilalla. Verladoksen tekoon käytetään pariakymmentä perinteikästä vanhaa omenalajiketta.

Päälajike on venäläistä alkuperää oleva Antonovka. Kolmannes omenoista on sitä. Seuraava kolmannes koostuu maukkaasta Åkeröstä ja Lohjalta peräisin olevasta Linnan omenasta.

Viimeisessä kolmanneksessa on muun muassa sellaisia lajikkeita kuin Särsö, Rautell, Gallen, Eppulainen, Grenman, Tsaarin kilpi, Sortavalan imelä, Snygg ja monia muita.

Tällaisia omenoita haluaa jo niiden nimien vuoksi!

Viiniverlan vanhin calvadoserä täytti kesällä kymmenen vuotta. Se tulee Alkon tilausvalikoimaan loppusyksystä mustalla etiketillä, jossa Verlados-nimen yhteydessä on merkinnät X.O. – extra old.

Sitä on saanut maistaa laseittain Verlan tehdasmuseon alueella, missä Viiniverla kesäisin pitää Viinipuotia ja Viinitupaa. Sitä on myyty myös ravintoloihin. Palaute on ollut oikein hyvää.

Viiniverlan omistajat Pia ja Juha Kuronen ovat kiertäneet maailmaa opissa paljonkin. Ensimmäisen kerran kuohuviiniopissa Loiren alueella 1990-luvun alussa, sitten muutaman vuoden kuluttua Languedocissa perinteisten ranskalaisten pöytäviinien tekoa oppimassa ja samalla vuosikymmenellä vielä Australiassa oppimassa kaikkein moderneinta viinintekoa.

Malja kaikelle tälle, ja syksyn omenoille!

Lisää vihreitä viiniblogeja löydät täältä.

Tweet