Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hyvät kengät seuraavaa pakomatkaa varten
14.1.2019
Pakkopalautettavalle nuorelle pitää laittaa mukaan hyvät kengät.
Hyvät kengät siksi, että oletuksena on, että nuori lähtee pakoon uudelleen heti, kun se on mahdollista.
Hyvät kengät siksi, että tuleva pakomatka tarkoittaa kävelyä vaikeassakin maastossa.
Yhdenkään nuoren ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on paeta uudelleen. Suomen kiristynyt turvapaikkapolitiikka jättää kuitenkin turvapaikkaprosessin aikana täysi-ikäistyneet nuoret tyhjän päälle.
Kun nuori täyttää 18 vuotta, häntä kohdellaan täysi-ikäisenä. Hänellä ei enää ole edustajaa, hän muuttaa aikuisten vastaanottokeskukseen eikä hänelle enää ole laissa vaatimusta avustajan paikalla olosta puhuttelussa. Lisäksi hänet voidaan karkottaa, vaikka ei olisi perhettä vastaanottamassa.
Alaikäistä ”suojaa” se, ettei häntä voi pakkopalauttaa, ellei perhettä tavoiteta.
Suomeen yksin alaikäisenä vuosina 2015–2016 tulleista nuorista merkittävä osa on jo täysi-ikäisiä.
Heistä pieni osa sai alun perin kielteisen päätöksen, ja valitukset hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen on käyty läpi. vaihtoehdot ovat ”vapaaehtoinen” paluu tai pakkopalautus. Samaan aikaan hallitus poisti mahdollisuuden hakea oleskelulupaa opintojen perusteella, jos turvapaikkaprosessi on vielä kesken.
Julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, että valitukset seuraaviin oikeusasteisiin, uudet turvapaikkahakemukset ja yritys saada oleskelulupa työn tai opiskelun perusteella ovat kikkailua.
Sitä ne eivät ole, vaan yritys saada jäädä turvaan, kun turvan tarve jää turvapaikkaprosessin pettäessä tunnistamatta.
Marraskuussa yksin alaikäisenä maahamme saapunut nuori istui kaikista yrityksistä huolimatta palautuslennolla Afganistaniin.
Palautettava oli oppinut suomea, hoitanut koulunsa kunnolla, hakenut ammattikouluun ja saanut opiskelupaikan.
Valitettavasti hänen ensimmäinen turvapaikkapuhuttelunsa oli hoidettu huonosti, eikä nuori ollut osannut kertoa olennaisia asioita turvan tarpeestaan.
Niinpä hänet palautettiin Kabuliin, jossa ensimmäinen pommi räjähti alle viikko hänen saapumisestaan.
Nuori lähti uudelleen pakomatkalle heti kun pystyi. Nyt hän on Afganistanin naapurimaassa. Suomi petti hänet silloin kun hän kääntyi puoleemme ja haki turvaa.
Kielteisen päätöksen saava nuori jää täysi-ikäistyessään täysin yksin turvapaikkaprosessissa, jos hänellä ei ole turvaverkkoa suomalaisista vapaaehtoisista.
Joskus vapaaehtoisetkaan eivät pysty auttamaan, jos nuori ei itse osaa pyytää apua. On aivan liikaa vaatia juuri 18 vuotta täyttäneeltä, että hän jaksaa kaiken huolen keskellä vaatia apua ympäriltään. Osa jaksaa, osa ei.
Ne, jotka eivät pyydä apua, päätyvät pahimmassa tapauksessa paluulennolle poliisin saattamana.
Keväällä 2016 eduskunta poisti humanitaarisen suojelun lupakategorian ulkomaalaislaista. Moni yksin alaikäisenä saapunut sai osin siksi ensimmäinen oleskelulupansa lyhyenä vuoden lupana yksilöllisin inhimillisin perustein.
Osa sai lyhyen lupansakin vasta valitusten jälkeen, vapaaehtoisten täydentäessä valituksia. Osan lyhyet vuoden luvat muuttuivat ylemmissä oikeusasteissa turvapaikaksi tai toissijaiseksi suojeluksi. Osalla avustajat eivät valittaneet lyhyistä luvista.
Kaikesta tästä johtuen nuoret ovat pahimmillaan eläneet epätietoisuudessa kolme vuotta ja ylikin. He ovat rakentaneet tällä voimiensa mukaan tulevaisuuttaan. Opetelleet uuden kielen. Sopeutuneet ja kasvattaneet juuria uuteen maahan.
Suomen on tunnistettava näiden nuorten erityisen haavoittuva asema ja annettava heille mahdollisuus asettua pysyvästi.
Niin kauan kuin Suomi kohtelee täältä yksin turvaa hakeneita alaikäisiä nuoria kuvaamani kaltaisesti, ei maani toimi kuten länsimainen sivistysvaltio.
Meillä on tilaa ja tarvetta niille alle 4 000 nuorelle, jotka ovat saapuneet maahamme yksin alaikäisenä vuodesta 2015 lähtien.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
