Hampaaton ilmastopolitiikka on äänestäjienkin syy

17.12.2018

Niklas Kaskeala

Niklas Kaskeala on Protect Our Winters -järjestön Suomen puheenjohtaja.

Saatanan tunarit!

Presidentti Urho Kekkosen kuuluisa lausahdus tulee väkisin mieleen, kun miettii kansainvälisestä ja kotimaisesta ilmastopolitiikasta vastaavia päättäjiä.

Katowicen ilmastokokouksen yhteydessä on uutisoitu, että maailma on nykyisillä päästövähennyssitoumuksilla menossa kohti 3,3 asteen globaalia lämpenemistä. Siis reilusti yli Pariisissa vuonna 2015 asetetun selvästi alle kahden asteen tavoitteen. Tavoitteen, jonka ylittämistä voidaan hyvinkin pitää ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä.

Katowicesta saatiin melkein valmiit säännöt Pariisin sopimuksen toimeenpanoon. Mutta sovun sisältö ei mitenkään vastaa hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n peräänkuuluttamaa kiirettä. Vaikka Katowicessä sovittiin säännöt ilmastotoimille, se ei riitä, jos lupaukset ovat täysin riittämättömiä.

Suomi rankattiin hiljattain ilmastonmuutosta torjuvien maiden kärkikymmenikköön. Hyvä sijoitus ei paljon lämmitä, kun kärkisijoillakin ollaan menossa kohti ilmastokatastrofia.

Jos kaikki maailman maat toteuttaisivat Suomessa harjoitettua ilmastopolitiikkaa, olisimme menossa kohti 3,5 asteen lämpenemistä.

Miten on mahdollista, että päättäjät näyttävät olevan näin välinpitämättömiä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta?

Maailmasta tuskin löytyy yhtäkään hallitusta, joka tekee kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suositusten mukaista ilmastopolitiikkaa. Kuilu lupausten ja toimien välillä on valtava.

Voimme syyllistää päättäjiämme riittämättömistä ilmastotoimista, mutta ainakin demokratioissa todellinen syyllinen taitaa katsoa itse kutakin meistä peilistä.

Päättäjämme tekevät juuri sellaista ilmastopolitiikkaa, jota me kansalaiset ja äänestäjät heiltä vaadimme.

Suurin osa nykyisen eduskunnan kansanedustajista on ilmastopolitiikan osalta pihalla kuin lumiukot. Ei tämä pelkästään heistä johdu. Heidät on valittu eduskuntaan hoitamaan ihan muita asioita.

Suomen ja muiden maiden ilmastopolitiikka muuttuu kunnianhimoisemmaksi vasta kun kansalaiset alkavat riittävissä määrin sitä vaatimaan.

Käsi ylös, kuinka monelle ilmastoasiat ovat ykkösasia tai edes kärkisijoilla, kun miettii sopivaa puoluetta tai ehdokasta?

Kuinka moni on vaihtanut puoluetta sen takia, että on pettynyt sen ajamaan ilmastopolitiikkaan? Jos tätä kysyy kaikilta suomalaisilta äänestäjiltä, veikkaan että harva käsi nousee.

Miksi emme laittaisi näitä saatanan tunareita vaihtoon, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus?

Kaikki puhuvat nyt ilmastovaaleista. Ilmastovaalien tekijän viittaa on soviteltu niin puolueiden, ehdokkaiden kuin mediankin harteille. Nämä ovat kaikki tärkeitä ryhmiä.

Lopulta ilmastovaalit tehdään kuitenkin äänestyskopissa. Sieltä saa juuri sitä mitä tilaa.

Täsmennetty klo 15.50 toisen väliotsikon jälkeen, että Pariisin sopimuksen tavoite ei ollut 1,5 asteen, vaan selvästi alle kahden asteen lämpeneminen ja se, että Katowicen kokouksessa ei saatu täysin valmiita sääntöjä Pariisin tavoitteisiin pääsemiseksi.

ilmastopolitiikka  ilmastonmuutos