Oikeistopopulistit saavat kohtuuttomasti huomiota – minunkin takiani

28.9.2018

Riikka Suominen

Unkarin häirikköpääministeri Viktor Orbán oli toissaviikolla Euroopan parlamentin kuultavana Strasbourgissa.

Unkari-kysymys ja ennen kaikkea Orbánin esiintyminen kiinnosti toimittajia valtavasti.

Orbánin lehdistötilaisuus oli tupaten täynnä. Toistakymmentä toimittajaa joutui seisomaan, kun istumapaikat loppuivat. Tunnin kuluttua jouduin lähtemään. Toimittajien kysymykset jatkuivat.

Seuraavana päivänä parlamentin puheenjohtaja, italialainen pitkän linjan keskustaoikeistolainen Antonio Tajani, piti oman lehdistötilaisuuden. Siellä häneltä olisi voinut kysyä Unkarin tilanteesta, EU:n tulevaisuudesta tai kevään eurovaaleista.

Ketään ei kiinnostanut. Paikalla oli tusina ihmistä. Vain yksi italiailainen toimittaja esitti kysymyksen.

Oikeistopopulistit ja ääriliikkeet kiinnostavat. Olen lukenut puolitusinaa kirjaa pohjoismaisesta laitaoikeistosta. Tiedän enemmän niiden aatteellisesta kehityksestä, keulakkuvista ja ideologiasta kuin perinteisistä isoista puolueista.

Tietenkin ahmin myös kaikki suomalaisten ja ulkomaisten lehtien jutut aiheesta. Niitä riittää. Kuinka monta sataa artikkelia onkaan kirjoitettu siitä, mikä valkoisia miehiä harmittaa, kun he äänestävät rasisteja ja brexitiä.

Ruotsin vaalien alla huomion veivät ruotsidemokraatit. Minäkin olen kirjoittanut heistä. Jostain syystä en ole kirjoittanut demareista tai maltillisesta kokoomuksesta, kahdesta suurimmasta ruotsalaisesta puolueesta.

Kun oikeistopopulismi myy, ei ole ihme, että muut puolueet kalastavat ruotsidemokraattien vesillä.

Ruotsin kokoomus haluaa kieltää turvapaikanhaun Ruotsista ja ottaa vastaan pelkästään kiintiöpakolaisia leireiltä. Sosiaalidemokraatit kytkisivät kehitysavun siihen, että apua saava maa ottaa vastaan palautettavat kansalaisensa. Suomessa on nähty aivan samaa kehitystä. 

Laitaoikeisto hyötyy siitä, että keskustelu käydään heidän lempiaiheestaan. Niinpä ruotsidemokraattien vaalijulisteessa luki ”Äänestä alkuperäistä!” Se toimi hienosti, kun vieressä kokoomus vaati pakolaisstoppia. 

Populismia tutkinut dosentti Emilia Palonen muistuttaa italialaisesta Viiden tähden liikkeestä.

”Kun he puhuvat maahanmuutosta, he kiinnostavat. Muut Viiden tähden liikkeelle tärkeät asiat, kuten lähidemokratia tai ympäristö, eivät myy.”

Myös saksalainen AfD ryhmittäytyi puolueeksi eurokriisin vuoksi. Akateemiselle talouspolitiikan kritiikille ei löytynyt kannatusta, mutta maahanmuuttovastaisuudelle löytyi. Norjalainen Fremskrittspartiet vaati aluksi veronalennuksia, mutta kasvoi suureksi vasta muukalaisvihamielisyydellä.

Yksi selitys voi olla medialogiikka. Myös murhista kirjoitetaan valtavasti suhteessa siihen, miten vähän ne vaikuttavat ihmisten elämään.

Toimituksissa tiedetään, että pelko on tehokas tapa saada lukija palaamaan. Miten murhateko tapahtui? Onko tekijä saatu kiinni? Millaisen tuomion hän saa? Miksi hän murhasi?

Haluamme lukemalla hallita pelkoamme ja tuntea vihollisen. Ehkä minäkin haluan lukea äärioikeistosta, koska pelkään sen muuten yllättävän minut.

Mutta mediatila on rajallinen. Kun luemme kymmeniä juttuja naistoimittajan paloittelumurhasta, meiltä jää lukematta asioita, jotka koskettavat omaa elämäämme huomattavasti enemmän kuin sekopäinen sukellusvenekeksijä.

Kun ahmimme juttuja ääriliikkeistä, jäävät sivuun muut politiikan aiheet. Samalla ääriliikkeet saavat loputtomasti huomiota.

Esimerkiksi Saksassa vihreiden kannatus on voimakkaassa kasvussa. Baijerissa vihreät on mennyt AfD:n ohi. Tämä siitä huolimatta, että medianäkyvyyttä AfD on saanut viime vuodet moninkertaisesti.

Päätoimittajana joudun istumaan käsieni päällä, ettei Vihreä Lanka anna kohtuuttomasti tilaa laitaoikeistolle.

Laitaoikeisto on härskiydessään jännittävää, mutta  äänestäjien pitää kuulla myös muiden liikkeiden tarjoamista vaihtoehdoista. Lehdistö voi valita, ettei se kuvaa vain yhden liikkeen kannattajien arkea ja huolia. Laitaoikeisto on saanut taatusti jo osansa valokeilasta.

Niinpä me Vihreässä Langassa keskitymme muihin asioihin: siihen, mikä saa koululaisen ilmastolakkoon, miten maahanmuuttajat itse kokevat kotoutumispolitiikan ja miten saamelainen kokee suomen kansalaisuuden.

populismi  äärioikeisto  AfD  ruotsidemokraatit  Ruotsin vaalit  saksan vihreät 

Tweet